JANNE (keskinäyttämölle; katsellen poistuvien jälkeen:) Kyllä osaa olla
tuo naisihminen rakastuneen näköinen ja petos sydämessä... (Katsomoon;
hyvätuulisesti:) Mutta se se vasta on hauskaa, että muita petetään
ja meitä ei. (Katselee varovasti ympärilleen; toteaa apteekkarin
keskustelevan innokkaasti ja seisovan selin näyttämölle päin; ottaa
gramofoonin kainaloonsa, iloisen tuttavallisesti katsomolle:) Totta on,
että laulaa en osaa. (Taputellen gramofoonia:) Mutta Iivari Kainulainen
laulaa kohta puolestani, että maailma raikuu. Ja Janne Kärki nolaa
ja nujertaa kauppiasparan, lyö viimeisen naulan hänen rakkautensa
ruumiskirstuun... Ja itselleni? Kolme miljoonaa, mukavan muijan ja
ruhtinaallisen rouvan... (Poistuu ilosta hykertäen vasemmalle, josta
palaa nopsasti takaisin kuuntelemaan Lempi Sirkiän ja apteekkarin
keskustelua.)
BITTER (on näyttänyt hiljaisen keskustelun aikana aste asteelta yhä
enemmän hermostuvan; levittäen toivottomana käsivarsiaan:) Mitä
pirullist'... olette uppiniskaisempi kuin... kuin...
LEMPI (pahankurisesti nauraen:) Kuin äskeinen moottorinne.
BITTER. Jaa, jaa, mitä pirullist'... minä veivaan ja veivaan, se
pyörähtää kerran ja seisoo taas. Minä kierrän ja pyöritän, sata kertaa,
tuhat kertaa... se pihahtaa ja paukahtaa. Ja lakkaa taas... Hanat avaan
ja hanat suljen, ruuvit kierrän auki ja kierrän kiinni. Kuin kuollut se
makaa...
LEMPI (nauraen:) Katsokaas, kun moottori on vanha ja bentsiinisäiliö
on vuotanut tyhjiin... (Ponnahtaen pois riippumatosta:) Turha vaiva.
(Nauraa helakasti.)
BITTER. Mitä pirullist'...
JANNE osoitellen sormillaan apteekkarista lähtien: Ja summa summarum.
Hän rakastaa häntä, mutta hän ei rakasta häntä, sillä hän rakastaa
toista, mutta tuo toinen ei rakasta häntä, vaan erästä toista ja toinen
hänet ottaa. (Osoittaen oikealle:) Ja katsokaas tuonne: hän rakastaa
häntä, mutta hän ei rakasta häntä, vaan erästä toista... (Lyöden
rintaansa) Ja tämä toinen hänet ottaa! Kas, rakkauden afääritapaa on
olla viisaasti hullu ja hullusti vapaa.