LEMPI (Bitterille kärsimättömästi:) Ei, ei herra apteekkari, olen
pettynyt, olen onnettoman rakkauden uhri, en tahdo lähteä mihinkään,
en tee mitään enkä salli mitään, jollette keksi jotain hauskaa...
Kuuletteko? Hauskaa.
BITTER. Armollinen neiti, sallitteko minun laulaa teille rakkauden
laulun?
LEMPI (innostuen:) Laulakaapas... Ja kaikkien herrojen on laulettava
laulu, itkettävä laulu onnettomasta rakkaudesta.
VINTTURI. Osaan minkä kyllä "Reisusällin laulun" ja "Iitin Tiltun".
Mutta minun täytyy laulaa ne hiljaisella äänellä, sillä akkani
tuntee sen muuten vaikka kilometrin päähän. Se tykkää, nääs, kovasti
musiikista, varsinkin omasta äänestään...
MARY (Jannelle mielistellen:) No jaa, mitäs se Janne-poika laulaa?
(Taputtaen poskelle; näytellen rakastunutta ja pitäen samalla
kauppiasta silmällä:) Tietenkin oikean serenaadin nuoresta ja
onnellisesta rakkaudesta...
VINTTURI (mustasukkaisena:) Eipäs se Janne parka osaa laulaa enemmän
kuin räkättirastas tai variksen poika.
JANNE (myrkyllisesti:) Kummallista miten tämä kauppias pyrkii
minua sortamaan (lähestyy voitonvarmana rouva Tillonia:) varsinkin
rouva Tillonin silmien edessä... Ettenks' osaa? Minä taidan laulaa
yhtä hellästi kuin Iivari Kainulainen tai kansanlaulaja Iisakki
Hakkarainen... (Siirtyy gramofoonin luo ja alkaa järjestellä levyjä,
asettaen niistä yhden koneeseen, salaperäisen ja voitollisen näköisenä.)
VINTTURI (pitää salaa silmällä Jannen hommia, menee hetken kuluttua
gramofoonin luo ja muuttaa leveästi nauraen toisen levyn Jannen
asettaman tilalle.)
MARY. Siis kolmen herran kilpalaulanta kahdesta naisesta ja voittaja
saa minun kädestäni palkinnon, jonka laatua ja määrää ei paljasteta
ennen auringon laskua. Kelpaakos?
BITTER ja VINTTURI. Loistavaa! Suurenmoista!
JANNE. Ja voittaja seisoo tässä.