MARY. Onkos sinulla paljon rahaa?
JANNE (nousee:) Mnjaa, tuota... minulla on kyllä rahaa...
MARY. Menepäs sitten hakemaan kauppiaalta kuitattu lasku, maksa
myllärille ruokalasku ja vuokra ja ompelijatar Lyyli Maikulle hänen
saatavansa.
JANNE (seisoo hetken mykkänä kauhusta; koettaen näytellä rauhallista
naamaa:) Jaha, jaha... puotilasku tekee 2.800 markkaa... (Pelokkaana:)
Ja nuo toiset...?
MARY. Kolme tuhatta riittää. Anna ne tänne.
JANNE. Mutta tietääkös rouva, että...
MARY (ottaa Jannea kaulasta; houkutellen:) Noo, kulta poju, kuka nyt on
kitupiikki... omalle jentalleen...
JANNE (heltyen:) He-he-he-... vai omalle jentalleen...
MARY. Ja sitten kun tullaan kaupunkiin, saat haltuusi kaiken
kapitaalin, minkä vaan pankkitililtäni löydät.
JANNE (äkkiä, asiallisesti:) Paljonkos sitä sitten on?
MARY. No, jaa... vähintäin kolme nollaa perään tuollaisille
pikkusummille...
JANNE (röyhistäen rintaansa:) Siis kolme miljoonaa.
MARY (nauraen; suudellen:) Ja kolme suudelmaa...
JANNE (huumaantuneena:) Ja ne kun maksetaan. (Ottaa lompakostaan tukun
seteleitä ja ojentaa ne rouva Tillonille:) Siinä on. Kolme tuhatta
kolmesta suudelmasta. (Elehtien iloisena:) Ja kolme miljoonaa Janne
Kärjestä itsestään. Se on afääriä se. Ja sellaiseen pystyvät vain
tirehtöörit...
MARY (on istuutunut kannolle, laskettuaan setelit; käskevästi:) Ja nyt,
juokse hakemaan puodista kuitattu lasku.
JANNE _pysähtyen; välittömästi:_ Eipäs minulla olekaan enää rahaa.
MARY (mietittyään hetken:) Mene ja kirjoita lasku ja kuittaus, lyö
liikkeen leimasimella nimi alle ja sen alle oma nimesi.
JANNE. Ei käy, sillä leimasin on kauppiaan rouvan piironginlaatikossa
ja laatikon avain on sen kukkarossa ja kukkaro on alushameen taskussa
ja alushame... sehän on päällyshameen alla. Sieltä ei saa sitä itse
kauppiaskaan muuta kuin... ruikuttamalla. (Istuu vasemmalle penkille.)
MARY (nousten, lähestyen:) Keksi sitten joku keino. (Taputtaen Jannea
poskelle ja silittäen hänen päätään; mielistellen:) Kun on pää kuin
partaveitsi, sukkela ja älykäs ja nerokas... oikea neropatti...
JANNE (iloisesti:) Niin mitäs sitten muuta kuin keksiä vaan! (Nousee,
liikehtii vasemmalle.)
MARY. Ja me kun keksitään.
JANNE (ylpeänä.) Keksitäänpä niinkin. (Tärkeästi:) Mutta mikähän siinä
lienee, että tänä iltana olen tarvinnut puolessa tunnissa enemmän
neroutta kuin tähän saakka koko elämäni aikana?
MARY. Suuri rakkaus voitetaan vain suurella neroudella.
JANNE (yksinkertaisen välittömästi:) Niin se kai siten on... (Siirtyy
hyvin miettivänä vasemmalle; kääntyy äkkiä ylpeänä:) Keksitty,
keksitty, keksitty! Kaikki on selvää. (Istuutuu penkille, ottaa
lompakostaan paperia ja täytekynän, kirjoittaa nopeasti; nousee:) Tässä
on lasku, päivämäärä ja kuittaus. Se taitetaan sopivasti... Kas näin.
Te lupaatte tulkita kauppiaalle hänen luonnettaan nimikirjoituksesta.
Ja hän kirjoittaa, hän kirjoittaa! Ja lasku on maksettu. (Antaa paperin
rouva Tillonille; puoliksi itsekseen:) Ja kaiken tämän keksin minä.