JANNE (rientää neiti Sirkiän luo, aikoo suudella kädelle,
mutta epäonnistuu pahasti neiti Sirkiän vetäessä kätensä pois;
hätääntyneenä:) Saakos olla Maltaa vai Fenniaa?
LEMPI. Poltan vain Klubia. (Heittäytyy riippumattoon avaten samalla
päivänvarjon.)
JANNE (tekee epätoivoisen liikkeen, juoksee rouva Tillonin luo, ottaa
hänen helmastaan Klubilaatikon ja paiskaa molemmat laatikot kädestään
hänen helmaansa; kiitää Sirkiän luo ja tarjoo; rientää takaisin rouva
Tillonin luo ja sytyttää hänen paperossinsa, sitten neiti Sirkilän luo
ja sytyttää; siirtyy keskinäyttämölle ja sytyttää ylpein elein oman
paperossinsa; hetken vaitiolon jälkeen:) Niin, rouva Tillon, minä kun
saavuin "näin auringonlaskun aikaan" teitä tervehtimään, tapaan tuon
Leo-herran, tuon papinpojan täällä hirvittävässä hävitystyössä. Ja kun
sivistynyt puhe ei auttanut, niin saatoin hänet tuonne pellolle ja
annoin aikalailla selkään...
MARY. Ooh, se oli hänelle oikein. Hän on ollut jo kauan mitä
epämiellyttävimmällä tavalla mustasukkainen... teidän vuoksenne, herra
puukhollari.
JANNE (kumartaen hyvillään:) Palvelukseksenne, rouva Tillon.
MARY (käskevästi:) Antakaapas tuo liina tänne minun polvilleni.
JANNE (ottaa liinan maasta ja levittää sen rouva Tillonin polville,
hyväillen samalla häntä kainosti ja huvittavasti.)
MARY (tökäten Jannea viettelevästi:) Ja nyt, Janne poikani, kokoapas
nuo kapineet tänne minun helmoihini...
JANNE (nauraa hykertää mielihyvästä; hyörii ja häärii ja esineitä
tuodessaan jatkaa hyväily-yrityksiään; siinä touhutessaan:) Kokoanhan
toki, jok'ikisen rippusen ja rahtusen... koko elämäni ajan ja...
helmaan kannan.
MARY (Jannen tuodessa esineitä:) Minun helmaani toki. Ja sinne kun
mahtuu...
JANNE (riemukkaasti:) Mahtuu kun mahtuu...
MARY (mehevästi:) Ja kun annetaan mahtua...
JANNE (melkein hyppien ilosta:) Hellanletta tentään!
MARY (taas käskevästi:) Ja nyt korjaa vaatteet. (Järjestelee tavaroita
liinaan.)
JANNE (ottaa salamannopeasti hameen ja puseron maasta ja ripustaa ne
nuoralle.)
LEMPI (riippumatosta; ärtyneenä:) Ei niitä saa sinne panna, herroja
tulee.
JANNE (närkästyneenä:) Vai herroja? Ketkäs ne ovat herroja neiti
Sirkiän mielestä?
LEMPI (myrkyllisesti:) Kaikki muut paitsi nokikolarit ja puotipojat.
MARY. Tyst likka siellä! Älä sotke meidän hommia täällä. (Jannelle
mielistelevästä) Oikeita herroja ovat vain liikemiehet ja tirehtöörit.
Ja kohta se on Janne-poika tirehtööri... minun tirehtööriin...
JANNE (nauraa hohottaen:) Tirehtööri... afäärissä ja rakkaudessa...
MARY. Kanna tänne ne vaatteet.
JANNE. Ja minä kun kannan. (Tuo hameen ja puseron ja uimapuvut,
sipaisee ohimennessään mielenosoituksellisesti neiti Sirkiän
päivänvarjon maahan ja laskee vaatteet rouva Tillonin helmaan.)
LEMPI on raivostumaisillaan, mutta kavahtaa rouva Tillonin silmäyksestä
ja jää makaamaan.
JANNE (juoksee hakemaan nuoralta pöksyt, panee ne takkinsa alle ja
lähestyy kainostellen rouva Tillonia:) Tirehtöörskä, täällä on vielä
jotain... intiimiä ja tunteellista... Mihinkäs nämä pannaan?
MARY. Samaan kasaan.
JANNE (loukkaantuneena:) Kasaan? Sehän on jotain proosallista...
MARY (hyvitellen viettelevästi:) Mikä on maallista tänään, on huomenna
taivaallista...
JANNE. He-he-hö-höö... ja yöllä... autuasta.
LEMPI (kiukkuisena:) Nostakaa oitis päivänvarjoni maasta.
JANNE (itsepäisesti:) Enkä nosta.
LEMPI. Nostakaa, minä käsken.
JANNE (silmäten rouva Tilloniin; ylimielisesti:) Mikäs käskijä te
täällä olette?
LEMPI (ivallisesti:) On siinäkin kavaljeeri, pyh...
JANNE (rouva Tillanille:) Nostanko ma?
MARY (on sitonut esineet ja tavarat nyyttiin; laskien sen maahan
vierelleen; ohimennen:) Tottahan toki...