Yleiskatsaus ja loppulause.
Saattaa olla syytä loppuluvussa pääkohdilleen kerrata ne asiat, joita
jälkimäisissä luvuissa on käsitelty. Ei ole ollut mahdollista esittää
kauttaaltaan perusteltu tai täydelleen yhtäjaksoinen päätelmäseuraus,
koska jokainen kirjoitus alkuaan oli aijottu erityiselle
yleisölle; kuitenkin on tekijä koettanut mahdollisuuden mukaan
tehdä jakson ainakin ajatuksen joskaan ei käsittelytavan puolesta
yhteenkuuluvaksi. Ehkä ainoastaan ensimäisen kirjoituksen voidaan
sanoa kaikissa suhteissa vastaavan sitä nimeä, jolla jakso alkuaan
julaistiin siinä aikakauslehdessä, jota varten eri kirjoitukset
ensiksi valmistettiin. Astrologian "järjellinen perusta" näyttäytyi
siksi tunnustetuksi totuudeksi, että maailmankaikkeus (universum)
on mitä nimi ilmaisee -- ykseys; ja että aurinkokunta samaten on
ykseys. Planeettojen liikunnot tässä järjestelmässä eivät voi olla
satunnaisia, ei niistä myöskään puutu meille varattua oppia, jos vaan
olemme kykeneviä ymmärtämään niiden tarkoitusta -- yhtä hyvin voisi
väittää että fysioloogit tuhlaavat aikaansa ruuansulatuskoneiston
toiminnan tutkimiseen, koska se "vaan on koneellinen toimitus".
Sen jälkeen käsiteltiin geosentrista näkökohtaa ja näyteltiin,
että koska astrologiset laskut kokonaan perustuvat planeettojen
suhteellisille asemille, on vähästä tai ei mistään merkityksestä,
lasketaanko nämä asemat geosentriselta tai heliosentriselta kannalta.
Seuraava luku käsitteli planeettojen nimityksiä, miksi kutsutaan
Marsia sodan ja Venusta rakkauden jumalaksi. Lukijalle neuvottiin
yksinkertainen keino persoonallisen kokeen avulla saada selville,
onko mitään todellisuutta, jolle perustuu planeetoille omistetut
vaikutukset ja siten tuli selville, että todistusvelvollisuus lankeaa
planeetillisten vaikutusten kieltäjille, eikä hyväksijöille.
Neljännessä luvussa osoitettiin, että taikausko seuraa yhtäpaljo
taidetta ja tiedettä kuin uskontoa, se määriteltiin "muodon
palvelemiseksi, jossa eloa antavaa prinsiippiä ei enää huomata"
ja selitettiin yleisiä astrologisia metoodeja silmälläpitäen.
Seuraavassa luvussa tutkittiin planeettavertauskuvien sukuperää
ja arvoa. Sitten seurasi kirjoituksia, joissa tutkittiin
vertauskuvallisuuden käytännöllisyyttä ja luonteen suhdetta
kohtaloon, jolloin Mars-planeettaa käytettiin valaisevana
esimerkkinä. Seurasi sitte selonteko ennustamisen ja astrologian
suhteesta toisiinsa sekä esitys ennustamisen perusajatuksesta ja
sen sovelluttamisesta erikoistapauksissa näyttäen miten vaikea
on tarkalleen ennalta määrätä, minkä suunnan asiain kulku ottaa
määrätyssä tapauksessa. "Horoskooppi ja ihminen" nimisessä luvussa
selitettiin sitten lopullisesti mahdollisimman lyhyesti niitä
vaikeuksia, jotka esiintyvät henkilöille jotka astrologiassa
näkevät ainoastaan ennustustaidon, ja valaistiin kysymys niin
yksinkertaisella vertauksella, että se mahdollisesti loukkasi
"arvokkaimpiin" metoodeihin tottuneita henkilöitä.
Näissä kymmenessä lyhyessä kirjoituksessa on lyhyydestään huolimatta
käsitelty muutamia niitä alkuvaikeuksia, -- prinsiippejä ja
metoodeja koskevia vastaväitteitä -- jotka esiintyvät tavalliselle
tutkijalle, jotenkin (toivokaamme) vastaavalla tavalla.
Ne, jotka luonnostaan ovat pikemmin innostuvia tai ihanteellisia
kuin tieteellisiä ja ajattelevia eivät ehkä tule pitämään mainituita
väitteitä ja vaikeuksia minkäänlaisina loukkauskivinä. Käsitys, että
Aurinko on meidän järjestelmämme Hallitsija, joka majesteetillisena
liikkuu avaruudessa kuuliaisten henkivartijoiden, planeettojen,
seuraamana kukin tarkasti ja innokkaasti täyttäen erikoistehtävänsä
oikealla ajalla ja rytmillistä tanssia tanssien seuratessaan
herraansa iloisessa kulkueessa -- tämä käsitys varmaan vetoaa
enemmän heidän ylevyyden tuntoonsa kuin näyttäytyy havaintosarjalle
perustuvien johtopäätösten loogilliseksi tulokseksi. Emme myöskään
sanottua käsitystä sovelluttamalla loukkaa heidän ylevyyden tuntoaan,
jos ajattelemme, että jokaisella planeetalla on epälukuinen määrä
maallisia, inhimillisiä ja jumalallisia olentoja, kaikki yhtä
innostuneita jokainen vuorostaan tottelemaan ja palvelemaan herraansa
kuten planeetat itse ovat radoissaan loistavan päällikkönsä, Auringon
ympärillä, todella yhtä innostuneita ja ehkä yhtä iloisia, mutta
varmasti ei yhtä sopusointuisia palveluksessaan, eikä myöskään niin
verrattoman tietoisia hänen suuruudestaan, jota palvelevat.
Sillä, palataksemme vielä kerran maahan, se, joka juo, palvelee
Jupiteria ja joka pelaa, Marsia -- ja iloisesti, hyvässä uskossa!
Samaten tottelee kivi, joka putoaa kotkan kynsistä, rakkauden lakia
(tai käyttääksemme tieteellistä lausetapaa, vaikka sillä on sama
merkitys, painolakia). Kuinka suuri onkaan eroitus tämän tajuttoman,
koneentapaisen kuuliaisuuden ja rakastajan ja jumaloitsijan
vapaaehtoisen uhrilahjan välillä, yhtä suuri kuin levitetyin siivin
lentävän kotkan itsetietoisen tasapainon ja putoavan kuolleen kiven
järjettömän liikkeen välillä, kiven, joka yhä kiihtyvällä nopeudella
lähestyy välttämätöntä kohtaloaan -- yhteentörmäystä maan kanssa.
Kun kieltäytyy palvelemasta planeettoja tai oikeammin Jumalallisen
Tahdon kosmillisia edustajia, joiden näkyvinä merkkeinä planeetat
ovat ja kun kieltää niiltä uskollisuutensa, niin on se jotenkin
samaa, kuin joku "väittäisi" että maa "ei liiku" ja "kieltäytyisi"
liikkumasta sen mukana. Mutta ymmärtää niiden sisäinen luonne,
työskennellä niiden kanssa jumalallisen vapaan tahdon osallisuuden
voimasta, tai olla samaa jumalallista vapaata tahtoa käyttämällä
riippumaton niiden erityisestä vaikutuksesta -- on niinkuin joku
itsetietoisesti seuraisi maata sen radassa ja mielin määrin saattaisi
astua syrjään ja jäädä yksin seisomaan avaruuteen. Sanokoot ne, jotka
tämän taitavat, mutta ainoastaan ne: "Minä johdan tähteni" tai "Minä
en alistu planeettojen vaikutusten alle."
Astrologia julistaakin todella planeetillisten vaikutusten oppia,
mutta se opettaa myös vapautumista näistä vaikutuksista. Sillä
ihmisen tahto on vapaa, ja todellinen Ihminen on jumalallinen.
Mutta tuohon vapautumiseen on matka pitkä ja vaivaloinen. Ja hänen,
joka tahtoo sen matkan tehdä, täytyy ensin tutkia karttaa, kuten
lohikäärmeen tappajan ensin täytyy hankkia tieto eläimen olopaikasta
ja tutkia sen tapoja.
"Sic itur ad astra." Polku on zodiaakki, auringon tie. Ritari on
todellinen ihminen. Miekka on ihmisen jumalallinen tahto, jota
horoskoopissa esittää aurinko. Ja lohikäärmeitä olemme me itse --
meidän alempi "minämme" kaikissa vaihtelevissa valepuvuissaan.
Astrologian tutkiminen sen ulkonaisessa, eksoteerisessä muodossa on
ainoastaan askel tiellä. Ja tämäkin voi vielä olla askel alaspäin,
jos sillä ei ole korkeampaa päämaalia kuin pelkkä tieto.