Kahdentoista merkin luonnollinen perustus.
Tämä luku on luonnoltaan enemmän tai vähemmän jälkiluvun tapainen,
se ei sisältynyt alkuperäiseen suunnitelmaan, koska tämän käsikirjan
ensimäinen osa käytännöllisesti katsoen loppuu edelliseen sivuun.
Pääsyy sen esittämiseen on lyhyesti seuraava:
Pikaisesta silmäyksestä ei suinkaan käy selville, mistä syystä
zodiaakki jaetaan kahteentoista merkkiin. "Miksi juuri kaksitoista,
miksi ei samalla syyllä joku toinen luku?" voinee moni kysyä. Jos
vastaamme, että vanhat olivat tämän jaoituksen hyväksyneet niin
lähentelee se arveluttavasti uskontunnustusten ja opinkappaleiden
jumaloimista, ja asia ei paljoa parane, jos lisäämme, että kokemus
sen vahvistaa, ja on puhtaasti filosoofiselta kannalta joka
tapauksessa yhtä epätyydyttävä. Olemme kirjoittaneet tämän luvun
osoittaaksemme kahteentoista jaon luonnollisen perusteen.
Selvittäkäämme ensin, mitä todella tarkoitetaan eläinradalla,
zodiaakilla. Tässä käytetyssä merkityksessä se on ekliptika ja alkaa
"kevättasauksesta", s.o. siitä pisteestä, jossa ekliptika leikkaa
ekvaattoria. Toisin sanoen, kevättasauspiste osoittaa Oinas-merkin
alkua ja samannimisellä tähtikuvalla _ei ole mitään tekemistä sen
kanssa_. Tästä tosiseikasta ei voida kylliksi huomauttaa, koska
sellainen mielipide on vallalla, että kun _eläinradan tähtikuvat
ja sen merkit_ eivät lankea yhteen, ovat kaikki muinaisille opeille
perustuvat astrologiset edellytykset vääriä. Tämä ei suinkaan
ole mikään kohtuuton mielipide, vaikkakaan sitä ei vahvista
käytännöllinen kokemus.[26] Tällä kertaa täytyy ylläolevan selityksen
riittää.
Niinkuin edellä olemme sanoneet, on se eläinrata, jota nykyaikainen
astrologi käyttää oikeastaan maan rata. Koska kuitenkin tämäntapaisia
aineita käsiteltäessä on mukavinta ajatella maa paikallaan pysyväksi
ja aurinko liikkuvaksi, voimme ajatella eläinradaksi sitä vyötä eli
jälkeä, jonka aurinko aikaansaa, muutellessaan asentoaan tähtien
suhteen vuoden kuluessa; tähdet tulevat silloin taivaallisen piirin
tienviitoiksi. Eläinrata esiintyy tässä valossa katsottuna maata
eli pikemmin taivasta ympäröivänä vyönä, melkein yhdensuuntaisena
ekvaattorin kanssa, jota se leikkaa kahdessa pisteessä, joita
kutsutaan Oinaan ja Vaa'an ensimäisiksi pisteiksi, kevät- ja
syystasauspäiviksi. Eläinrata alkaa Oinaan ensimäisestä pisteestä,
jossa aurinko on 21 p. maalisk., joka päivä alottaa astrologisen
vuoden.
Nyt on selvä, että tämä ympyrä, kutsuttakoon sitä zodiaakiksi,
ekliptikaksi tai maan radaksi, voidaan jakaa monella eri tavalla.
(1) Ensiksikin yhteen osaan, käyttääksemme paradoksia, epäväitöstä,
irlantilaiseen tapaan; toisin sanoen, jätetään se jakamatta. Tämä
edustaa maailmankaikkeuden jakamatonta alkutilaa.
(2) Toiseksi kahteen osaan, vetämällä halkaisijan. Luonnossa on
kaksi olotilaa, toiminta ja toimettomuus ilmennys ja ei-ilmennys,
positiivinen ja negatiivinen, miespuolinen ja naispuolinen. Ja
siten on eläinrata jaettu kahteen puoliskoon, valoisa puoli alkaa
Oinaasta ja pimeä Vaa'asta. Voimme katsoa ensimäisen puoliskon
esittävän miespuolista prinsiippiä -- henkeä tai elämää -- ja toisen
naispuolista -- ainetta tai muotoa. Vertauskuvannollisesti esittää
niitä aurinko ja kuu.
(3) Kolmanneksi kolmeen osaan piirtämällä kolmion ympyrään. Luonnossa
on kolme perusominaisuutta, _liikkuvaisuus, hitaisuus ja rytmi_
(idän filosofian tutkijat tuntevat ne _rajas, tamas ja sattva_
nimityksillä), ja jos jaamme yllämainitulla tavalla ympyrän kehämme
kolmeen yhtä suureen kaareen, saamme näiden kolmen ominaisuuden
zodiakaaliset vastaavaisuudet, jotka astrologisella kielellä
kutsutaan "kardinaalien", "kiintonainen" ja "sopusointuinen"
(common). Näitä kolmea Ainoan Ijankaikkisen Voiman ilmennystä edustaa
kaikissa uskonnoissa jumaluuden kolme persoonaa, (Lat. persona =
naamio, esitys) kolminaisuuden kolme määrääjää. Tämä zodiaakin
jaoitus on ylen tärkeä ja edempänä puhumme siitä enemmän. Tällä
hetkellä on kylliksi mainita vielä kerran nuo kolme termiä sekä
vastaavat "perusliikunto-tavat".
Liikkuvaisuus "Rajas" Suoraviivainen liikunto
Jäykkyys "Tamas" Kieppova "
Rytmi "Sattva" Värähtelevä "
(4) Sen jälkeen jaamme ympyrän kahden toisiansa vastaan kohtisuoran
halkaisijan avulla neljään osaan. Ehkä muistetaan, että Johannes
puhuu Ilmestyskirjassa neljästä suuresta eläimestä, jotka
järjestyksessä ovat leijonan, härän, ihmisen ja kotkan näköisiä ja
"edestä ja takaa silmiä täynnänsä". Nämä neljä eläintä kuvaavat
nyt fyysillisen aineen neljää olomuotoa, eetteristä, kiinteätä,
kaasumaista ja nestemäistä, paremmin tunnetut vanhojen alkemistien
"neljänä alkuaineena" -- _tuli, maa, ilma ja vesi_.
Ei ole tarpeen jatkaa zodiaakin jakamista. Tähän astisessa on
kaikki, mitä tarvitsemme: on ainoastaan jaettava kaikki kolme
ilmestysaspektia, _rajasinen, tamasinen ja sattvinen_ [eivät
mitkään sanat kielessämme vastaa näitä; sattuvimmat ovat ehkä
"kineettinen", "piilevä" ja "tasapainossa oleva"] (astrologiassa
kardinaalien, kiinteä ja muuttuvainen) niiden neljällä
elementaalisella ala-osastolla saadaksemme (3 x 4 = 12) zodiaakin
kaksitoista merkkiä.
Tämä jaoitustapa ei suinkaan ole haaveellinen tai mielivaltainen;
se on yhtä tarkasti tieteellinen ja tutkimukselle avonainen kuin
valoaaltojen luokitus niiden värähtelynopeuden mukaan.
Uudelta ja oudolta saattaa tuntua ajatus, että kaikella ilmestyksellä
-- tai ehkä oikeastaan pitäisi sanoa perussäännön jokaisella
ilmestyksellä -- on _kolme oleellista ominaisuutta_, jotka
määräävät tämän ilmestyksen luonteen. Se perustuu joka tapauksessa
tosiseikkoihin. Voiman kolme määräävää ominaisuutta esim. ovat
suuruus, suunta ja sovituskohta. Äänen ominaisuudet ovat äänen
korkeus, voima ja laatu, paikan: pituus, leveys ja korkeus; ajan:
menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus; ympyrän: keskipiste, säde, kehä,
olemisen: syntymä, elämä, kuolema; pyhyyden, usko, toivo, rakkaus;
jumaluuden: voima, viisaus, toiminta. Lukija voi itse monentaa
näitä esimerkkiä, sillä jokaisella minkälaisella ajatuksellisella
käsitteellä tahansa on kolme erityistä ominaisuutta, joiden kunkin
asianomaisen voittopuolen avulla tämän käsitteen todellisen
ilmestyksen luonne määrätään.
Tuskinpa voitanee kieltää totuutta siinä väitteessä, mikä koskee
fyysillisen aineen _neljää olomuotoa_, varsinkin kuin meidän
päiviemme himmeitten valosädetten -- X- ja N-sädetten -- tieteellinen
tutkiminen on johtanut käsitykseen, että aineella on hienompi ja
ohuempi olomuoto kuin kaasumainen, jota (hienompaa olomuotoa)
voitaisiin sanoa _eetteriseksi_, koska se oikeastaan on tieteen
"eetteri". Ei myöskään kiellettäne, että meidän _"eetteristen"_,
"kiinteiden", "kaasumaisten" ja "nestemäisten" olomuotojen sijasta
saattaa hyvin käyttää vanhoja alkemistisia "elementtiä", _tulta,
maata, ilmaa ja vettä_. Tämä herättää todella ajatuksen, että vanhat
alkemistit ovat olleet paljoa tieteellisempiä ja filosofisempia kuin
me nykyajan ihmiset olemme aavistaneetkaan. Ehkäpä tiesivät vielä
monia asioita, joita me emme tiedä! Miten tämän laita olleekin,
voimme joka tapauksessa huomata, että fyysillinen maailmankaikkeus
luonnollisesti jakautuu neljään luokkaan, järjestöön tai tilaan,
eikä asia muutu, kutsummeko yhtä näistä "eetteriseksi", "sähköiseksi",
"loistavaksi" tai "tuliseksi", kunhan vaan tunnustamme sen yhdeksi
_aineen olomuodoksi_. Tämä neliosainen jako muistuttaa neljää
ilmansuuntaa, aamua, keskipäivää, iltaa ja keskiyötä; kevättä,
kesää, syksyä ja talvea, sekä muita nelijakoisia luonnonilmiöitä,
joita lukija mahdollisesti muistaa. Muutamiin näistä palaamme
myöhemmin.
Meidän on nyt huomattava se tärkeä tosiseikka, että kolmijako
kuuluu periaatteisiin, ideoihin ja ajatuksellisiin käsitteisiin --
sanalla sanoen luonnon henkiseen tai _elämä_-puoleen, suhteellisesti
ilmestymättömään, josta tulemme tietoisiksi ainoastaan erityisten
individuaalisten ilmennysten kautta jota vastoin toiselta puolen
nelijako kuuluu luonnon aineelliseen, aistilliseen muotopuoleen,
ilmestyneeseen, varmasti rajoitettuun, jota voimme punnita, mitata
ja aistinten todistusten nojalla koetella, jota vastoin henkinen
elämä, tullaksensa ymmärretyksi, vaati ylevämpää tajuntaa kuin
pelkkää aistillista havaintoa -- nimittäin puhdasta ajatuskykyä tai
itämaisella kielellä manas.
Siten on meillä kolme alkuperäistä "ominaisuutta", _rajas, tamas
ja sattva_ ja neljä alkuperäistä "elementtiä", tuli, maa, ilma ja
vesi; asettamalla järjestyksessä nämä neljä elementtiä sen ristin
neljään eri päähän, joka piirretään ympyrän sisään ja vetämällä nämä
päät eli pisteet kärkipisteinä samaan ympyrään neljä tasasivuista
kolmiota, saamme eläinradan 360-asteisen ympyrän, jaettuna
kahteentoista, yhtä suureen 30-asteiseen merkkiin.
(Kak)
Ilma Länsi (Vaa) ?
(Ves)
(Kal)
Vesi Pohjoin (Rap) ?
(Sko)
(Jou)
Tuli Itä (Oin) ?
(Lei)
(Nei)
Maa Etelä (Kau) ?
(Här)
Ennen kuin jatkamme, tahdomme suuremman selvyyden saavuttamiseksi
yhdistää kahteen tauluun nuo "kolme ominaisuutta" (jotka kuuluvat
henkiseen tai "jumalalliseen kolminaisuuteen") [nämä termit
ovat ainoastaan niitä varten, jotka ovat tutustuneet ihmisen
seitsenjakoon, toiset lukijat saattavat syrjäyttää ne, ilman että
kokonaisuus siitä kärsii] ja "neljä elementtiä" (jotka kuuluvat
aineelliseen tai "alempaan nelinäisyyteen") sekä muutamat niiden
vastineista. Mahdollista on nim., että ne, jotka eivät tunnusta
näitä luonnon jaoituksia yhden nimellisinä, hyväksyvät niitä toisen
nimisinä. Ensin on siis nuo kolme ominaisuutta:
Liikkuvaisuus; (Oin), (Rap), (Vaa), (Kau); Kardinaalinen;
Suoraviivainen liikunto; Rajas