Tavallista on, että ne, jotka kirjoittavat astrologiasta alottavat
pitkäveteisesti selittämällä aineen erinomaista ijänikuisuutta,
siirtyvät sitten sen historian enemmän tai vähemmän yksityiskohtaiseen
yleiskatsaukseen, joutuakseen korkeimmilleen luettelemalla joukon
kunnioitettujen ja etevien henkilöiden kuuluisia nimiä, joiden
henkilöiden arvellaan ainetta tutkineen ja uskoneen sen perustotuuksiin
ja käytölliseen sovelluttamiseen.
Tämän tekijä ei ole aikonut kirjoittaa mitään sen kaltaista. Sillä
ensiksikin tuntee hän historiaa aivan vähän (ja vielä vähemmän sitä
kunnioittaa), ja toiseksi luulee hän, että lukija hänen laillaan
välittää sangen vähän, uskoiko muinainen maailma astrologiaan vai ei
ja pitikö se sitä todistettuna tosiseikkana, _jos se ei ole tosi ja
todistettavissa tänä päivänä_.
Kuitenkin saattaa olla paikallaan, että johdantona ja ollaksemme
puolueettomia alotamme tavanmukaisella käsityksellä; ja tätä
tarkoitusta varten tahdon viitata _Chambers'in Encyclopediaan_, koska
siinä oleva astrologialle omistettu kirjoitus on samalla kertaa
tarkempi ja vähemmän halveksivasti sepitetty kuin tavallisesti
tämänlaatuinen kirjallisuus. Kirjoitus kuuluu seuraavasti:
(Reunanumerot oheenliitettyine muistutuksineen ovat tietysti tämän
kirjoittajan tekemiä.)
_Astrologia_ merkitsi alkuaan samaa kuin astronomia "tieto tähdistä",
mutta rajoitettiin aikojen kuluessa taitoon ennustaa taivaankappalten
asennon mukaan tulevia tapahtumia ja erittäinkin ihmiskohtaloita.
Tätä katsottiin korkeammaksi, varsinaiseksi tieteeksi,[1] jota
vastoin pelkkää tietoa tähdistä, niiden asemasta ja liikunnosta
(astronomia) harjoitettiin hyvinkin myöhäiseen aikaan pääasiallisesti
silmälläpitäen (ihmiskohtaloita käsittävää) astrologiaa. A. on
taikauskon[2] vanhimpia ilmaisumuotoja ja vallitsi historian
aamukoitteessa itäisten kansojen keskuudessa. (Egyptiläiset,
kaldealaiset, hindulaiset, kiinalaiset.) Juutalaiset mieltyivät
siihen suuresti vankeuden ajan jälkeen. Länsimaihin ja Roomaan
levisi se jotakuinkin kristillisen ajanlaskun alkaessa. Astrologit
(tähti-ennustajat) olivat tärkeitä henkilöitä Roomassa, jossa heitä
kutsuttiin kaldealaisiksi ja matemaatikoiksi; ja vaikka senaatti
ja keisarit heitä usein kuolemanrangaistuksen uhalla karkoittivat
ja muuten vainosivat, voivat he kuitenkin yhä edelleen säilyttää
asemansa. Erään vielä säilyneen tähtitieteellisen[3] runon sepittäjä,
roomalainen runoilija Manilius, oli innostunut astrologiaan; yksinpä
tähtitieteilijä Ptolemeuskaan ei voinut välttää ruttoa, joka hänen
aikanaan oli tullut yleiseksi. Se soveltui mainiosti muhamettilaisten
ennalta-määräys-oppiin; oli siis luonnollista, että arabialaiset
harjoittivat sitä suurella innolla, varsinkin seitsemännestä
kolmanteentoista vuosisataan. Muutamat vanhat kirkkoisät vastustivat
astrologisia oppeja, toiset hyväksyivät ne hieman sovitellussa
muodossa. Katoolinen kirkko tuomitsi kyllä viran puolesta useampia
kertoja järjestelmän, mutta useat hartaat katolilaiset, yksinpä
kirkonmiehetkin, ovat sitä harrastaneet. Kardinaali d'Ailly'n,
"Ranskan oppineiden kotkan" (k. 1420) sanotaan laskeneen Jesuksen
Kristuksen horoskoopin,[4] sekä väittäneen, että A. olisi voinut
ennustaa vedenpaisumisen. _Oppineimmat miehet harrastivat
vuosisatoja tuota harhaan vievää tiedettä_.[5] Regiomontanus,
kuuluisa matemaatikko Cardan, yksinpä Tyko Brahe ja Kepler eivät
voineet lumouksesta vapautua. Kepler huomasi astrologian heikkouden
tieteenä, mutta ei voinut kieltää, että oli olemassa jonkunlainen
yhteys planeettojen asennon (tähtikuvien) ja niiden vaikutuksen alla
syntyneiden henkilöiden ominaisuuksien[6] välillä. Kopernikuksen
järjestelmä antoi kuoliniskun[7] astrologialle. Koska maan huomattiin
olevan yhden planeetoista, tuntui tietysti mahdottomalta ajatella,
että kaikkien toisten tärkeänä tehtävänä oli siihen vaikuttaminen.
Tämä todistuskeino ei itse asiassa ole suurestikaan pätevä, mutta
sillä oli vaikutuksensa.[8] Nykyään ei yhdessäkään kristityssä maassa
uskota julkisesti astrologiaan, joskin silloin tällöin ilmestyy
muutamia yksityisiä puollustajia,[9] niinkuin esim. J.M. Pfaff
Saksassa (_Astrologie_, Bamb. 1816). Mutta se vallitsee yhä edelleen
idässä ja kaikkien maitten muhamettilaisten keskuudessa. Vieläpä
Europassakin tyydytetään yhä edelleen kaikissa maissa esiintyvää
tietämättömien ihmisten ennustustarvetta[10] julkaisemalla joukon
almanakkoja, jotka sisältävät astrologisia ennustuksia, joihin eivät
edes niiden tekijät enää usko.[11]
Useat kohdat vanhojen kirjailijaimme teoksista ovat käsittämättömät,
ellemme jonkun verran tunne astrologisia tiedesanoja, joista suuri
osa on jäänyt kieleenkin.[12] Niiden teknillisten sääntöjen joukossa,
joiden avulla ihmiskohtaloita ennustettiin,[13] oli taivaallisilla
huoneilla suuri merkitys. Astrologit eivät suinkaan olleet
yksimielisiä huoneiden määräämistavasta.[14] Jotensakin yleinen[15]
tapa oli vetää suuria ympyröitä horisontin (taivaanrannan) pohjois- ja
eteläpisteen kautta, niinkuin meridiaanit (puolipäivä-piirit)
kulkevat napojen kautta jakaen näkyväisen ja näkymättömän taivaan
kahteentoista yhtä suureen osaan, kuusi taivaanrannan ylä- ja
kuusi sen alapuolelle. Nämä olivat ne kaksitoista huonetta, ja ne
olivat numeroidut, alkaen sillä, joka oli idässä heti taivaanrannan
alla.[16] Ja jatkuen auringon vastaiseen suuntaan. (Käänt. huom.)
Ensimäistä kutsuttiin elämän huoneeksi, toista onnen tai rikkauden,
kolmatta veljien, neljättä sukulaisuuden, viidettä lasten, kuudetta
terveyden, seitsemättä naimisen, kahdeksatta kuoleman tai ylemmän
portin,[17] yhdeksättä uskonnon, kymmenettä kunnian, yhdettätoista
ystävien ja hyväntekijöiden, kahdettatoista vihollisten tai
vankeuden huoneeksi. Näiden kahdentoista asento määrätyllä ajalla
ja paikalla -- esim. jonkun henkilön syntymähetkellä -- oli _teema_.
Tällaisen suunnitelman tekemistä kutsuttiin henkilön nativiteetin
asettamiseksi. Huoneet olivat eri voimaisia; ensimäinen oli vahvin;
kun se käsitti juuri nousemaisillaan olevan taivaan osan, kutsuttiin
sitä _ascendentiksi_, ja sitä ekliptikan [zodiaakin] pistettä, jota
sen ylempi ääriviiva leikkasi, sanottiin _horoskoopiksi_. Kunkin
huoneen _hallitsijana_ oli joku taivaankappaleista, joka oli vahvin
omassa huoneessaan. [Sananmukainen jäljennös: hakasten välillä olevat
sanat ovat tämän tekijän liittämiä.]
Siirtykäämme tämän pienen esipuheen jälkeen siihen jota tämä
käsikirjamme tahtoo lukijalle esittää. _Luokaamme siis yleiskatsaus
astrologian perustukseen, jommoisena sitä nykyään länsimaissa
käytännöllisesti tutkivat ne, jotka eivät ole saavuttaneet tietojansa
kirjoista, vaan omintakeisen ajattelemisen ja tutkimisen avulla_.
Olkoon heti alussa sanottuna, ettei millään lailla koeteta todistaa
ilmaantuvia väitteitä, pääasiallisesti kolmesta syystä:
1) Ensiksikin on tavaksi tullut järjestelmän aste asteettainen
todisteleminen peräti pitkäveteistä ja vaivalloista ja sitäpaitse
omiansa kääntämään lukijan tai kuulijan huomion pois kokonaisuudesta.
Edullisempaa on siis esityksen järkevyyteen luottaen päättää
se, ja sitten vasta jälkeenpäin tilaisuuden sattuessa ottaa
se kohta kohdalta todistettavaksi -- sillä astrologia on niin
syvästä ja laajasta merkityksestä, ettei kukaan, joka kykenee
käsittämään sen todellisen sisällyksen, tahdo ainetta jättää (jos
hän vakavasti on siihen huomionsa kiinnittänyt) ennenkuin hän on
huolellisesti koetellut sen perussääntöjä ja sovelluttamista.
Mainitsemme ainoastaan, että jokainen, joka on tällaisen tutkimuksen
_suorittanut_ -- ja niitä on uskonnollisuuden ja tieteellisen uskon
kaikissa vivahduksissa -- on ilmeisten todistusten pakoittamana
kääntynyt.
2) Toinen syy selvenee edellisestä, sillä kokemus osoittaa,
etteivät minkäänlaiset todistukset vakuuta epäilijää, olkoonpa
hänen epäilyksensä todellinen tai tahallinen; todellinen vakaumus
on ainoastaan omalla tutkimisella saavutettavissa. Totta on, että
tämä vaatii sekä kärsivällisyyttä että kestävyyttä; mutta se, joka
ei siihen määrin harrasta aineen ratkaisua, että antautuu sen
perinpohjaiseen tutkimiseen, ei _ansaitse_ päästä vakaumukseen.
3) Kyseessä olevalle asialle ei olisi mistään merkityksestä, että
henkilö "kääntyisi" varsinaiseen uskoon jonkinmoisten vaikkapa
laajojen paperitodistusten vaikutuksesta, ryhtymättä puolustettavien
perussääntöjen älylliseen ja järkiperäiseen tutkimiseen ja
esiintuotujen väitteiden itsekohtaiseen harkintaan. Astrologia
tarvitsee itsenäisesti ajattelevia kannattajia, jotka voivat vastata
vakaumuksestaan.
Tämän luvun voi ehkä paraiten lopettaa seuraavalla lyhyellä
esityksellä astrologian kahdesta perusprinsiipistä, sekä niistä
väitöksistä, joille se perustuu vaatiessaan ajattelevien
ihmisten huomiota osakseen; esitys on _Astrology for All_-nimisen
teoksen esipuheena. Se on kansantajuinen tutkielma tämän tieteen
sovelluttamisesta ihmisen luonteen ja kohtalon tutkimiseen.
Astrologian järjellinen perusta.
_Ensimäinen perusprinsiippi_, jolle astrologinen tiede nojautuu,
on, että koko maailmankaikkeus on todella sitä, mihin sanakin
(_universumi_) viittaa -- ykseys (_unity_); ja että laki, joka on
ilmautunut universumin yhdessä osassa, sen täytyy samaten olla
voimassa kaikkialla. Seurauksena tästä tärkeästä olettamuksesta
on, että koska meidän aurinkokuntamme itsessään on täydellinen
kokonaisuus, ne lait, jotka ovat voimassa sen suurempien osien,
planeettojen, keskuudessa, vaikuttavat myös pienempiin, meihin
ja toisiin maan päällä oleviin kiinteisiin, nestemäisiin tai
kaasumaisiin aineihin, luomakunnan inhimillisiin, eläimellisiin,
kasvillisiin ja kivikunnallisiin osiin.
_Toinen perusprinsiippi_ on, että havaitsemalla planeettojen
liikuntoa ja suhteellista asemaa, saattaa sanottujen lakien
vaikutusta seurata, mitata ja määrätä.
Kun näitä kahta niin sanoaksemme juuriperustotuutta tukevat nykyajan
havainnot ja ilmiöiden meta-fyysillistä merkitystä käsittävä järki,
niin voimme niistä johtaa koko nykyaikaisen astrologisen tieteen.
Tavallinen erehdys, vieläpä ajattelevien ja ennakkoluuloista vapaitten
ihmisten keskuudessa on luulo, että astrologian nykyinen harrastus on
pelkkä muinaistarulle perustuvan vanhan taikauskon elvyttäminen.
Koska kuitenkin totuus on sama kaikkina aikoina, on traditsionin
tuoma jumalaistarun muotoinen oppi mitä suurimmasta arvosta
nykyajan tutkijalle. Jättiläistyö olisi todella sillä astrologilla
suoritettavana, jolla tukenaan olisi ainoastaan yllämainitut kaksi
juuriperustotuutta ja siis olisi pakoitettu monenmoisten havaintojen,
taulujen ja johtopäätösten tekemiseen, ennenkuin olisi edes niillä
tiedoilla varustettu, kuin se lukija, joka saa käsiinsä alkeellisen
käsikirjan ja järjellisesti sovelluttaa sen perussääntöjä. Sillä
vaikka eri planeettojen ominaisuudet joka päivä osoittautuvat
yhtäpitäviksi vanhojen oppineiden lausuntojen kanssa -- tämä on
tosiseikka, jonka tavallinen arvostelija jättää huomioon ottamatta
-- tulisi kuitenkin sellaisten tulosten saavuttaminen pelkkää
koneellista tutkimustapaa käyttäen viivytetyksi yhtä suuressa
määrässä kuin muutamat nykyaikaiset teoriat voimasta ja aineesta,
jotka lopulta kuitenkin ovat ainoastaan painolain ja liike- ja
tasapaino-opin päätelmiä, vuosisatojen vanhoja!
Tarkasteltuamme tämän tutkimuksen filosofisia tai ehkä paremmin
sanoen tieteellisiä perusteita luonnonlakien ymmärtämiskeinona,
tahdomme lyhyesti luetella astrologian väitökset, mitä tulee
sen käytännölliseen sovelluttamiseen jokapäiväisessä elämässä.
Lukija lienee huomannut, että me huolellisesti olemme välttäneet
kaikkia viittauksia aineen ylevyydestä ja käsitelleet sitä
puhtaan järjen tasamieliseltä kannalta. Ja jos kohtakaan ei
katsota esitettyjä perussääntöjä todistetuiksi, on kuitenkin
kekseliäimmänkin viisastelijan hyvin vaikea näyttää toteen niiden
mahdottomuus, tai esittää kelvollisia todistuksia niiden _a priori_
epätodenmukaisuudesta.
Astrologia väittää, että se ensinnäkin tarjoaa keinon yleiseen
luonnetutkimukseen, joka monin verroin voittaa tavallisten
antropologisten eli ihmistieteellisten tutkimustapojen yhdistyneet
edut, ollen samalla paljoa laajempi ja hienompi. Toiseksi -- ja
tämä onkin etupäässä sen korkein, sen jumalallinen käytäntö --
se tarjoaa keinon oman luonteemme puolueettomaan tutkimiseen ja
tehokkaimman keinon sen vahvistamiseen. Kolmanneksi tiedon hetkistä
ja ajanjaksoista, jotka ovat erittäin soveliaita erinäisille
tehtäville. Neljänneksi keinon _koetella_ oman luonteemme kehitystä.
Lopuksi ja kaikkein vähemmästä merkityksestä, vaikka valitettavasti
monet asettavat sen ensimäiseksi ja ainoaksi, tekee se mahdolliseksi
jossain määrin ennustaa tulevia tapahtumia, joskus hyvin
huomattavassakin määrässä, jos ennustaja on erittäin kykenevä.
Se hyöty, jonka voi saada tutkimalla tätä ikivanhaa _yhdistettyä_
viisautta, ei ole missään tapauksessa perin pohjin käsitelty
ylläolevassa supistetussa esityksessä, mutta nämä ovat ne
pääpiirteet, jotka oikeuttavat meitä vaatimaan jokaisen vakavan ja
ajattelevan ihmisen tarkkaavaisuutta.
Lopuksi sanottakoon, että astrologia, vaikkakin todellisuudessa
syvällisin kaikista opinnoista, perustuu niin suureen
yksinkertaisuuteen, että kuka tahansa voi lyhyessä ajassa oppia
asettamaan horoskooppia, vieläpä jossain määrin selittämäänkin sitä.