Tarina alkaa.
Oli kerran Tuulikki ja Topi,
jotka mainiosti yhteen sopi.
Tuulikki ken oli? — Pienokainen,
isän, äidin oma tyttö vainen.
Entä Topi? — Tuulikin se oiva
oli leikkitoveri ja hoiva.
Joskin koira vain se oli harmaa,
harvoin nähtiin ystävää näin varmaa.
Vietti hauskan kesän toverukset;
milloin kauas jättäin kodin ukset
samoili he metsiin metisihin,
petäjäistä pihkaa tuoksuvihin.
Milloin paimensivat karjaa haassa,
väliin kellivät myös pihamaassa.
Kesä kuluu liian pian ja kouluaika saapuu.
Sitten toteutui se vanha juttu,
lapsille kyll' ennestäänkin tuttu.
Kului näet kesä loppuun asti,
kului aivan liian nopeasti.
Kesän jälkeen taasen syksy alkaa;
silloin kouluun mennään täyttä jalkaa.
Tuli Tuulikillekin näin hetki,
jolloin täytyi alkaa kouluretki.
Tuulikki lähtee koulumatkalle, ja Topi seuraa mukana.
Kerran syksypäivänäpä sitten
hepo seisoi eessä portahitten.
Tuulikki nyt hyvästinsä heitti,
huivin kulmaan kyyneleensä peitti.
Nousi kohta rattahille tuosta,
Virkku vinhasti jo alkoi juosta.
Pekka, kokenut näät ajomiesi,
hyvin tuota ohjaella tiesi.
Metsätietä rattahat näin vieri,
mutta Topi keränä jo kieri
myöskin jäljessä ja lähti mukaan,
sit' ei tottelemaan saanut kukaan.
Saapuu tulisilmäinen juna, jota Topi arvelee hirveäksi pedoksi,
Ajettiinpa näin nyt asemalle,
josta valot välkkyi kaikkialle.
Hiljaa näet joutunut on ilta;
Tuulikki käy alas rattahilta.
Lipun ostaa, odottelee junaa:
valonvälke metsänlaidan punaa.
Juna saapuu, tulisilmät kiiltää,
Tuulikin tuo mieltä melkein viiltää.
Topi ulvomaan, kun täynnä uhkaa
moinen outo peto tulla puhkaa.
Tuulikki käy kotona ja antaa Topille neuvoja vastaisen varalle.
Tuulikill' on kaksi päivää lupaa,
siksi kotona on käydä hupaa.
Kotikynnykselle kun hän palaa,
kohta Topia jo nähdä halaa.
Mutta, ah, tää tover' armahainen
aivan sodasta on tulleen lainen.
Tuskin tuota katsoo silmin kuivin:
pää on melkein peitossa nyt huivin.
Siteissä on myöskin jalka toinen,
katse kärsivä ja sairaalloinen.
Katsoi surkeutta Topi-paran
Tuulikki ja virkkoi: »Vasta varan
totta tiennet pitää paremmasti,
ettet vaaraan syöksy sokeasti.
Muista maailmalta saamas oppi:
turvaisin on tuttu kotisoppi.»