UNHOLA.

On saari keskellä merta,

Ja riutat suojana tyrskyin;

Jos sinne saapunet kerta,

Et tiedä pauhusta myrskyin.

Pois laguunin kirkasta pintaa

Sua venho portille johtaa,

Se silmää häikäisten hohtaa,

Ja sen puhtaus viehtää rintaa.

Sa sinne maihin halaat:

Sa siellä tuskasi salaat! --

Ja jo unhon enkeli niin sinut kohtaa.

Oi, rauhaa, min saari tarjoo,

Oi, tyyntä, hiljaista suojaa! --

Ikisypressit seutua varjoo,

Mut eivät tuulessa huojaa:

Sä pääsit jo taistelusta,

Mi saavuit polttavin vammoin!

Ne täällä unhotit ammoin,

Miss' äänetön yö on musta!

Mut heräät jo tyhjyyden kauhuun:

Taas halaat myrskyjen pauhuun! --

Sa tiesi suljetuks huomaat kammoin.

1901.

Runoja. Uusi sarja · 第 60 / 78 题