Terät liitävät kirsikkapuista,
Ja virta vieno ne vie.
Se tyynine suvantoineen
Mun onneni kymi lie.
Suviyössä, mi tuoksuu ja värjyy,
Veet kultahan sulautuu;
Se lekkuu lännessä päivä
Ja idässä kuultaa kuu.
Niin hiljaist' on ja tyyntä!
Ja koskien alla veet
Ne ahtaassa piirissä viipyy,
Mut siinä on syvenneet.
1901.