Kuin hehkuin paja leiskuu vaan
Ja jyskyy päivät, yöt;
Niin rintani on leimussaan,
Niin jyskyin, sydän, lyöt.
Vain milloin pajan eteen jäin,
Nuor seppä heitti työn;
Vain silmissäin kun hänet näin,
Mun tyyntyi rinnass' syän.
Ja äiti sanoi: "houkka siin,
Jos, lapsi, köyhän nait."
Mut rovastiin kun läksin niin,
Hän hetken hymys vait.
Ja kultavanhus harmaahaps
Hän puhui sydämeen:
Ja näin nyt yksin, tyttölaps,
Tän kirkkomatkan teen.
Ja vuotan, milloin kellot sois
Ja kutsuis juhlaisaan:
Jos kelloiss' ois: -- "nai pois!" -- "nai pois!" --
Niin sepän ottaa saan.
Mut jos ne soi: -- "ehei" -- "hohoo!"
Ei kestä rakkaus tää,
Se vastaisiss' ei luja oo,
Ja seppä silloin jää.
Mik' ilo niin, jos rovastiin
Sen tiedon viedä vois,
Ett' tarkkaan kuulin silmät kiin,
Mut kellot soi: "nai pois!"
1901.