Metsät ja luodot kimmeltäin
hehkuvat hohteessa aamun,
leyhyy läntinen maalta päin,
taivas poutaa tietää.
Kahvikeittiö kuistilla
hiljaa poristen kiehuu,
talo vielä on unessa,
herra jalkeilla yksin.
Nauttii kahvin ja polttelee
nojatuolissa rouvan,
paperit salkkuun lukitsee
ja poistuu vallan hiljaa.
Kasvitarhaan poikkeaa,
lavoja, penkkejä tutkii,
oksat karsii ja puhdistaa,
matoja kaalista poimii.
Lähtee vuorelle nousemaan,
kuusikko pihkalle tuoksuu,
tupa, valkea nurkiltaan,
alhaalla laaksossa puuntaa.
Siellä rinnalla äityen
lapsoset vielä uinuu,
heille lentosuukkosen
heittää ja metsään painuu.
Orvokin poimii ja kieloja,
teiri viidassa soipi,
orava keinuu oksalla,
tavi parkuu suolla.
Lahtimajansa lempeän
varjoon rannalle rientää.
Päivä ja läikkyvät laineet! hän
siell' ivalauluja laatii!
Rientää sitten kotia,
lapset käy suudeltaviksi,
iva heitä ei tarkoita,
kilttejä ovat he siksi!