GESKE. Kuinka vain tahdotte. Me ylhäiset emme pakota ketään. Mutta
kuulkaas, rakas matami, ettekö voi suositella ketään ranskatarta
ryökkynän opettajaksi, minä tahtoisin, että hän oppisi ranskankieltä.
III RAATIHERRAN ROUVA. Kyllä, jalosukuinen rouva, minä tunnen erään,
joka on hyvin hieno.
GESKE. Hyvä, mutta sen minä sanon jo edeltäpäin, minä en kärsi, että
hän kutsuu minua madamiksi, niinkuin ranskalainen tapa on. Ei sen
vuoksi, että minä olisin niin suurellinen, mutta minulla on siinä
suhteessa omat arveluni.
III RAATIHERRAN ROUVA. Ei suinkaan. Mutta enkö minä saa kunniaa
suudella myöskin neidin käsiä?
GESKE. Kovin kernaasti. Henrik, kutsu ryökkynä tänne ja sano, että eräs
raatiherranrouva tahtoo suudella hänen käsiänsä.
HENRIK. Minä luulen, ettei ryökkynä voi tulla, sillä ryökkynä parsii
sukkiaan.
GESKE. Kuulkaas, kuinka se tolvana puhuu puita heiniä! Hahahaa, hän
tarkoittaa rötyyriä!
SEPÄN ARIANKE (tulee; hänen osaansa näyttelee mieshenkilö).
Ah, sinä rakas Geske sinkku, onkos totta, että sinun miehesi on päässyt
pormestariksi! Se tuntuu minusta yhtä hauskalta kuin jos olisin saanut
kaksi markkaa. Älä nyt vaan rupea rehentelemään ja pröystäilemään, niin
ettes tunne vanhaa kasvinkumppaliasi. (Geske ei vastaa sanaakaan.)
Kuules siukku, koskas sinun miehestäsi tuli pormestari? (Geske on
vaiti.) Sinä mietit, siukku! Minä kysyn, koskas sinun miehestäsi tuli
pormestari?
III RAATIHERRANROUVA. Osoittakaa vähän enemmän kunnioitusta
pormestarinnalle, matami hyvä.
ARIANKE. Vielä mun mitä! Minun ei ole tarvis mitään lirkutuksia
Geskelle, sillä me olemme olleet ihan kuin yksi ruumis ja sielu. Mutta
mikäs sinua, siukku, vaivaa, minusta tuntuu kuitenkin, että sinä olet
tullut hiukan ylpeäksi.
GESKE. Muori hyvä, minä en tunne teitä.
ARIANKE. Taivaan Herra minut ainakin tuntee. Silloin kun olit rahan
tarpeessa, tunsit minut kyllä. Etpä tiedä, vaikka minun miehestäni
ennen kuolemaansa vielä voisi tulla sama kuin sinunkin miehestäsi.
(Geske alkaa ruveta voimaan pahoin, ottaa hajuvesipullon
ja haistelee sitä.)
HENRIK. Ulos, senkin sepän ämmä! Luuletko sinä pajassa pajattavasi?
(Taluttaa hänet kädestä ulos.)
GESKE. Ah, rouva, on oikein kiusallista seurustella noiden alhaisten
ihmisten kanssa. Henrik, sinä saat köniisi, jos vastedes päästät tänne
porvaris-akkoja.
HENRIK. Hän oli juovuksissa kuin emäsika, hänen henkensä löyhkähti
viinalle.
III RAATIHERRAN ROUVA. Pahoittelen sydämestäni tapausta, sillä minä
pelkään, että se on pormestarinnaa liian kovasti kiihoittanut. Ylhäiset
ihmiset eivät siedä paljoa. Kuta korkeampaan asemaan joutuu, sitä
herkkätuntoisemmaksi tulee ruumis.
GESKE. Minä vakuutan rouvalle, ettei minun terveyteni lähimainkaan ole
niin hyvä kuin se oli entisessä säädyssäni.
III RAATIHERRAN ROUVA. Kyllä minä sen arvaan. Teidän jalosukuisuutenne
täytyy tästä lähin joka päivä lääkitä itseään, niin ovat kaikki muutkin
pormestarinrouvat tehneet.
HENRIK (katselijoille). Minustakin tuntuu, etten minä
oikeudenpalvelijaksi päästyäni ole yhtä terve kuin ennen. Minä tunnen
pistoksia, ai, ai, ihan tässä vasemmassa kyljessäni. Hyvät ihmiset, te
nauratte sille, mutta kissa vie, se on totinen tosi. Ma foi, minä
pelkään, että minä ennen pitkää saan leinin.
III RAATIHERRAN ROUVA. Pormestarinnan pitää myös ottaa kotilääkäri koko
vuodeksi, tohtori voi antaa teille joitakin tippoja, joita teillä
ainakin tulee olla pullossa varalla, käytittepä niitä tai ette.
GESKE. Minä tahdon todellakin seurata teidän neuvoanne. Henrik, juokse
tohtori Hermeliinin luo ja pyydä häntä, jos hän vain ehtii, käymään
luonani.
III RAATIHERRAN ROUVA. Minun täytyy nyt sanoa hyvästi, jalosukuinen
rouva, minä sulkeudun suosioonne.
GESKE. Suosioonne, rakas raatiherranrouva, puhukaa vain vapaasti
minulle ja mestari Hermanille, tarkoitan pormestari von Bremenfeldille.
Mitä voimme tehdä teidän ja miehenne hyväksi, sen me kernaasti teemme.