Suomensi Aatto S.
Werner Söderström, Porvoo, 1890.
Esilause.
Valtion rakennuksien johtajana Itä-Suomessa joutui allekirjoittanut
usein ja eri seuduissa sillä maan kulmalla yhteyteen lahkolaisten
kanssa, joita Hihhulien nimellä on levinnyt yli koko maamme ja jonka
lahkon oppia täältä lähetetyt lahkon jäsenet ovat saarnanneet omille
maanmiehille Venäjällä, Amerikassa ja Norjassa. Hihhulien raittius ja
puhtaus, heidän omituiset kokouksensa ja kiihkoinen intonsa julistamaan
opinkappaleitansa vetivät puoleensa huomiotani. Seuraavasta
kuvauksesta, joka niin hyvin yleisiltä piirteiltään kuin myöskin
kertomuksen kokoon panoon katsoen on otettu luonnosta, saa lukija
lyhyen esityksen tästä lahkosta sekä sen elämästä ja opista.
Vaikka lahkolla on suomalainen nimi, on se kuitenkin alkuisin
Ruotsista; se on näet lähtenyt Ruotsin Lapista. Sen etevimmäksi
patriarkaksi sanovat hihhulit itse Lauri Laestadiusta. Tämä merkillinen
mies oli ensin kirkkoherrana Kaaressuvannon ja sitte provastina Pajalan
seurakunnassa. Häneen oli vaikuttanut Grundtvig, jolla oli suuri
vaikutusvalta koko Pohjolan uskonnolliseen elämään. Saavuttuaan
Lapinmaahan Laestadius omain sanainsa mukaan huomasi seurakunnassa
täydellisen uskonnottomuuden vallitsevan. "He eivät edes tienneet
yksijumaluuden oppiakaan." Laestadius ryhtyi työhön voimakkaasti,
saarnasi, opetti ja kulki usein monta päivää paimentolaisten seurassa.
Hän kasvatti saarnaajia niistä, jotka olivat yhtyneet hänen oppiinsa,
lähetti heidät etäisiin kyliin saarnaamaan ja vaikutti yleensä niin,
että täydellinen muutos parempaan päin yleisessä siveydessä tuli julki
näkyviin muutamien vuosien kuluessa. Näistä lähetyssaarnaajista ja
tämän hengellisen herätyksen ajalta on hihhulilaisuus alkuisin.
Hihhulilais-nimelle on käynyt samoin kuin Geusi-nimelle hollantilaisten
vapaussodan aikana ja Birkebeiniläis-nimelle Norjan valtaistuinsotien
aikana; haukkumanimestä on se muuttunut historialliseksi. Se on nyt
tavallinen nimitys, jota yleisö käyttää tämän uskon tunnustajista ja
jota he itse monin paikoin pitävät kunnianimenä. Nimi on muuten saanut
alkunsa siitä, että lahkon jäsenet, päästyään korkeimman uskonnollisen
kiihtymyksen tilaan, lausuvat epäselviä ääniä, joista heidän
vastustajansa ovat luulleet erottavansa hih- ja huu-tavuja, joista
sitte nimi on muodostettu. Itse he sanoivat itseään alussa "pikaa
uskovaisiksi", joka nimitys on otettava huomioon, koska se osoittaa
jonkinlaista sukulaisuutta tämän lahkon ja metodistein välillä.
Tämän lahkon omituisuuksista lienee valtiokirkon pappeja varsinkin
loukannut elämän ulkonaisen puhtauden suuri (liioiteltu) tärkeys ja
maallikko-saarnatoimen tärkeys. Aina siitä asti kuin Laestadius lähetti
apostolinsa ja parannussaarnaajansa, ovat näet hihhulit tärkeimmäksi
opinkappaleekseen asettaneet sen lauseen, että jokainen, jota henki
kehoittaa, sitte, kuin hänet on seurakuntaan otettu, puhukoon ja
todistakoon sekä, jos hän tuntee sisällistä kehoitusta, "menköön ulos
maailmaan ja opettakoon kaikkea kansaa". Ainoastaan puhuttu sana on
elävää Jumalan sanaa; painettu, kirjoitettu sana on vain kuolleita
kirjaimia. Tämä maallikko-saarnatoimi se on enemmän kuin mikään muu
vaikuttanut lahkon nopeaa ja suunnatonta leviämistä.
Helsingissä Joulukuussa 1889.