Eilen olin ajelemassa. Oli ihana ilma. Champs-Elysées oli täynnä
ihmisiä. Ilmassa oli kevään tuntua. Kaikki näytti juhlalliselta.
En ollut koskaan aavistanut, mitä eilen huomasin, nimittäin, että
auringon säde sisältäisi niin paljon iloa, lempeyttä ja lohtua.
Tapasin miltei kaikki tuttavani, iloisina ja huvittelunhaluisina.
Kuinka paljon onnellisia onkaan, jotka eivät itse tiedä olevansa
sitä. Olympe ajoi ohitseni hienoissa vaunuissa. Hän koetti loukata
minua katseellaan. Hän ei tiedä kuinka kauaksi tuollaisista
pikkumaisuuksista olen päässyt! Muuan kunnon nuorukainen, jonka olen
kauan tuntenut, pyysi minua illastamaan itsensä ja erään ystävänsä
seurassa, joka, sanoi hän, suuresti haluaa tehdä tuttavuutta kanssani.
Hymyilin surullisesti ja ojensin hänelle kuumeisen käteni. En ole
koskaan nähnyt kenenkään niin hämmästyvän.
Kello neljä palasin kotiin ja söin päivällistä hyvällä ruokahalulla.
Tuo retki ulkoilmassa teki minulle hyvää.
Ajattelehan, jos minä tulisin jälleen terveeksi!
Toisten elämän ja onnen näkeminen herättää elämän toivon sellaisessa,
joka edellisenä iltana sielunsa yksinäisyydessä ja sairashuoneensa
hämärässä toivoi mahdollisimman pikaista kuolemaa.