Myöhemmät Suomalaiset Ulkomaiden Yliopistoissa.
Minä en voi antaa läheskään täydellistä luetteloa niistä Suomen
miehistä, jotka Katholis-aian lopulla kävivät ulkomailla
oppiansa lisäämässä; sillä erityisiä tieto-lähteitä on minulla
ainoastaan Pariisin ja Leipzigin Yliopistoista, eikä nekään varsin
täydellisiä. Edellisessä paikassa löytyy vielä tallella pari
Englantilais-kansakunnan tilikirjaa, ja vaikka nämä eivät ole oikein
ehjinä eikä muutenkaan juuri täydellisiä, tapaamme kuitenkin niissä
tuolloin tällöin jonkun Bakkalarion tai Licentiatin, joka nimitetään
olevan "Turun hiippakunnasta" ja siis Suomalainen. Leipzigin
Yliopistossa taas löytyy tosin luettelo kaikista, jotka sen
perustuksesta saakka v. 1409 ovat siihen jäseniksi ruvenneet; mutta
vaikka tämä lähde siinä kohden näyttää olevan hyvinkin täydellinen,
ovat sitä vastoin sen antamat tiedot tavallisesti niin lyhyitä, että
niistä toisinaan ei ole mitään apua ensinkään. Niinpä esim. nimet
"Thomas de Abo" tai "Magnus de Svecia" saattoivat olla täydellisenä
tuntomerkkinä siinä ahtaammassa keskuudessa, jossa nämä miehet silloin
elivät, mutta ei anna paljo mitään osviittaa meille, joiden tulee hakea
heidät Tuomas-nimisten seasta Turun kaupungissa, tai koko Ruotsin
vallan Maunujen seasta.
Mutta kuinka vaillinaiset ja vähäpätöiset nämä tiedot ensi katsannolla
näyttävät olevankin, ne kuitenkin sisältävät muutamia uusia
teko-asioita, jotka ainakin vähän selkoa lisäävät Suomen senaikuiselle
historialle. Tahdon mainita muutamat tärkeimmät.
Se on tietty asia, että kaikki Suomen pispat Katholis-aian lopulla ovat
Maistereita olleet, ja melkein kaikista myöskin tiedetään, missä olivat
tämän arvon saavuttaneet. Mutta tarkempi aianmääräys tulee vasta niistä
lähteistä, jotka äsken olen maininnut. Olen jo kylläksi puhunut Olavi
Maununpoiasta, jonka pispan-virka ulottuu vv. 1450-1460 välillä. Hänen
jalkeisistään nyt pari sanaa.
_Konrad Bitz_ tiedetään Leipzigissä tulleen Maisteriksi, ja
Leipzigin jäsenkirjasta hän löydetäänkin: "Cunradus Bitz de Abbo",
sisään-kirjoitettuna v. 1438 talvi-puolella, s.t.s. lopulla vuotta 1438
tai alussa vuotta 1439. Milloinka hän Maisteriksi oli tullut ei
erittäin mainita; mutta arvattavasti se tapahtui alkuvuodella 1442,
koska siihen tarvittiin tavallisesti kolme vuotta.
_Maunu Nikolaonpoika Särkilahdelta_ tiedetään Pariisissa saaneen
Maisteri-arvon. Saksan-kansakunnan tilissä vuodelta 1455-6 (Syyskuusta
Syyskuuhun) luetaan Bakkalariojen seassa: "Dns Magnus Nicolai dioc.
Aboens.", ja hänen kukkaronsa arvataan 8:ksi solidoksi. Että hän vuotta
myöhemmin eli alkuvuodella 1457 tuli Maisteriksi, on melkein varma,
vaikka tilikirja siinä kohden on vaillinainen.
_Lauri Mikkelinpoika Suurpää_ tiedetään Pariisilaiseksi Maisteriksi ja
löytyy mainitussa tilikirjassa v. 1472-3 Bakkalariona, joilloin hänen
kukkaronsa on 7 solidoa.
_Johannes Olavinpoika_, joka myöskin kehutaan Pariisilaiseksi
Maisteriksi ja vv. 1506-1510 välillä hallitsi Suomen kirkkoa, löydetään
Bakkalariona v. 1481-5 ja Licentiatina, sekä Incipientinä v. 1485-6,
s.t.s. alku-vuodella 1486. Hänen kukkaronsa on 5 solidoa.
_Arvid Kurki_ ei tosin Juusten'in kronikassa kanna Maisterin nimeä,
mutta on kuitenkin sillä nimellä muualla mainittu, vaikka tietoa ei ole
ollut, missä Yliopistossa hän on oppia käynyt (Ks. Porthan, Chron.
Ep., siv. 652. --). Tästä asiasta antaa Saksan-kansakunnan tili-kirja
Pariisissa seuraavat tiedot. V. 1485-6 tuli Bakkalarioksi: "Heruidus
Korke Turun hiippakuntaa, jonka kukkaro arvattiin 13 solidoksi".
Seuraavana hän mainitaan Incipientinä eli Maisterina ja kutsutaan
silloin "Dns Arvidus Korke". Hänen kukkaronsa erinomainen vahvuus astuu
kohta silmiimme. Se tapahtui aika harvoin, että niin varakasta miestä
tarjousi kansakunnan veroitettavaksi.
Jos nyt menemme katsastamaan niitä Turun Tuomioprovasteja, mitkä eivät
sittemmin ylenneet Pispan-istuimelle, niin tapaamme niistäkin ainakin
kaksi, jotka Pariisissa saivat Maisteri-arvon. Niinpä _Henrikki
Freese_, joka vv. 1460-1465 välillä oli Tuomioprovastina, tuli
v. 1450-1 Bakkalarioksi ja mainitaan seuraavanakin vuonna tilikirjoissa
Maisteriksi, jolloin sanat: "Sequuntur quae exposita sunt -- -- --:
ltem pro magistro Henrico Fres", näyttävät osoittavan, että kansakunta
oli jotain maksanut hänen edestään. Hänen kukkaronsa oli 8 solidoa. --
Toinen Tuomioprovasti, joka myöskin tavataan Pariisissa, on _Paavali
Skeel_ (Tuomioprovastina vv. 1513-1516). Tämä, aikanansa hyvin tunnettu
mies, syntynyt vapasukuisista vanhemmista, oli jo v. 1497 paik. pispa
Maunu Särkilahden sihtieri ja mainitaan silloin Taidetten Maisteriksi.
(Ks. Grönblad, Nya källor till Finl. medeltid, I, siv. 100: -- "Paulus
Scheel, secretarius episcopi Aboensis et actu Archipresbiter in
ecclesia Aboensi -- -- ex utroque parente nobilis -- -- in artibus
magister".) Eräästä ulkokirjoituksesta näkyy, että häntä myöskin
kutsuttiin "Paulus Lingonis" (Ks. Grönblad, sam. kirj., siv. 626, eräs
kirje vuodelta 1514, jonka ulkokirjoitus kuuluu: "Magnifico viro,
domino Paulo Lingonis, preclarissimarum artium liberalium magistro
necnon ecclesie Aboensis preposito meritissimo".), ja juuri sillä
nimellä hänen tapaamme Saksan-kansakunnan pöytäkirjoissa. Bakkalariojen
joukossa v. 1488-9 on Herra "Paulus Linguonis" Turun hiippakunnasta ja
hänen kukkaronsa arvataan 4 solidoksi. Seuraavana vuonna häntä myöskin
mainitaan sekä Licentiatina että Maisterina. Hänen edeltäjänsä Henrikki
Wenne oli tosin hänkin ollut sekä Maisteri että Kanonisen oikeuden
Licentiati, (Ks. Grönbl., sam. kirj. siv. 128, ulkokirjoitus.) mutta
missä hän oli oppinsa ja arvonsa saanut, en ole voinut keksiä. Eräs
"Heinricus Nicolai" Turun hiippakunnasta mainitaan tosin Pariisissa
samoina vuosina kuin Paulus Linguonis (Skeel), mutta että hän olisi
sama mies kuin Wenne, ei käy todistaa, varsinkin kun Wennen isän nimeä
ei tunneta.
Tuomioprovastien jälkeen tulee vuoro puhua Arki-teineistä ja
Kaniikeista, ja niiden luokasta käypi luetella esm. _Johannes
Maununpoika_, joka v. 1431-2 tuli Pariisissa Bakkalarioksi, sen jälkeen
Licentiatiksi, ja siis oli Olavi Maununpoian yht'aikaisia. Hänestä
vihdoin tehtiin Turun Arki-teini v. 1448. -- Leipzigin Yliopistoon taas
sisään-kirjoitettiin samaan aikaan kuin Konrad Bitz eräs _Pietari
Maununpoika_, joka sittemmin tavataan Turun kaniikina ja Kemiön
kirkkoherrana. Paitsi näitä tavataan Pariisissa tai Leipzigissä monta
muuta Suomen miestä, joiden myöhemmistä oloista ei tietoa ole, -- ja
Suomen pappien joukossa taas tavataan monta, jotka kantavat
Maisteri-nimen [Wallenius, de Fennis summos in Philos. honores ante
conditam acad. Ab. adeptis, Turku 1810; ja Jac. Hällstén, Fala quae
fuerunt literarum in Fennia Medio aevo, Helsinki 1837, antavat sen
aikaisten tietojen mukaan luettelon Suomen muinaisista Maistereista],
vaikk'ei käy selville saada, missä Yliopistossa ovat sen ansainneet.
Sillä Pariisi, Prag ja Leipzig eivät enää olleet ainoat oppipaikat,
missä Suomen miehet hakivat sivistystään. Köln, jossa vanhastaan oli
löytynyt Jumaluusopillinen akatemia, oli jo v. 1388 saanut
Yliopistonsa. Vähää myöhemmin, v. 1391, syntyi Erfurtissa samanlainen
laitos, ja kaikkien lähinnä Suomenmaata oli Rostokin v. 1419 perustettu
Yliopisto, joka kuitenkin vielä sata vuotta myöhemmin kutsuttiin
paljastaan Gymnasioksi. Jos tähän lisäämme Löwen'in Yliopiston vuodelta
1426 ja Greifswaldin vuodelta 1456, niin on luultavasti lueteltu kaikki
ulkomaiset oppilaitokset missä meikäläisten oli tapa käydä. Vihdoin oli
Sten Sture vanhempi v. 1477 laittanut jonkunmoisen Yliopiston Upsalaan,
joka lähisyytensä tähden olisi Suomalaisille ollut kyllä mukava
oppipaikka. Mutta siinä ei nä'y annetun korkeampaa oppia kun
Bakkalario-arvoon, ja jos saamme luottaa erään Suomalaisen lauseesen,
joka v. 1514 sieltä lähti Leipzigiin, oli Upsalassa käynti siihen
aikaan paljas aian-hukka, muka "opettajien hajallisuuden tähden"
(propter magistrorum discontinuitatem). [Ks. Grönblad, Nya källor, siv.
628: kirje Jasper Juhananpoialta. Hän on jo Upsalassa tullut
Bakkalarioksi, mutta kuitenkin katsoo tarvitsevansa kolme vuotta
Maisteriksi tullakseen: "Item proposueram continuare studium in eo loco
(universitate Lipczica) pro magisterio per triennium".]
Toiselle puolelle Itämerta oli siis vielä jokaisen lähteminen, joka
tahtoi yletä tiedossa ja taidossa, ja tämmöiset menot tulivat monelle
köyhälle Suomen poialle kyllä tyyriiksi. Asian tarve kuitenkin keinot
keksi. Ne jotka tämmöisten oppimahojen perästä olivat nousseet Suomen
kirkon korkeihin virkoihin, koettivat kiitettävällä hellyydellä auttaa
ja edistää köyhiä nuorukaisia, jotka samaa opin-tietä astuivat, ja
kirkollisista saatavista näyttää joku määrä olleen säättynä näiden
oppilaisten avuksi. [Ks. Porthan, Chron. Ep. siv. 399: Lohjasta,
Vihdistä ja Kyrksletistä ko'ottiin niinkutsuttu opistolaisvoi (Student
smöret).] Sulattavaa on lukea muutamia kirjeitä, joilla nuo
kotimaastansa eroitetut nuorukaiset kiittävät Turun hengellisiä isiä
heidän lähettämistä anteistaan. "Niinkuin öljy lievittää ja vahvistaa
ruumiin jäseniä, kun ne taudista ovat toipumallansa, niin teidän
suosiollinen lahjanne on nuorta henkeäni iloittanut, virvoittanut ja
vahvistanut sekä kukoistamaan saanut". Kerrankin muka, kun Jumala suopi
heidän palata tästä maan-pakolaisuudestansa isänmaahan, uudistettuina
tiedoissa ja hyvissä avuissa, lupaavat itse teoissaan osoittaa syvää ja
harrasta kiitollisuuttansa. Sillä välin he tavallisesti pitävät
velvollisuutenaan antaa hyväntekijöillensä milloin mitäkin uutisia
maailman menoista ulkomailla. Yksi kertoo, mitä hän on kuullut muista
ulkomailla oleksivista kansalaisista, toinen taas antaa tiedon
kauheasta maanjäristyksestä Turkinmaalla tai muusta merkillisestä
tapauksesta, jos kohta uutinen sattuu olemaan jo kolmen vuoden vanha,
-- ja joka ei mitään uutta tiedä, lupaa kirjoittaa, niinpian kuin tulee
saamaan jotakin luotettavaa asiaa onkehensa (Ks. Grönblad, Nya källor,
sivv. 557, 561, 624, 626-632). Kirjeet luultavasti tulivat Kansalaisten
kauppahaaksilla meren yli Suomeen, missä ne luettiin ei suinkaan
vähemmällä lemmellä kuin matkustavaisten maanmiesten lähetykset
nyky-aikana.
Mutta jo on aika lopettaa; kuitenkin tahdon vielä lisätä ainoan
viimeisen muistutuksen. Me nykyajan Suomalaiset, jotka asumme 19:nnen
vuosisadan päivä-rinteellä, taivumme niin ylen helposti pitämään
halpana ne riennot ja pyrkimiset, jotka elähyttivät esi-isiämme neljä
sataa vuotta takaperin. Semmoinen taipumus meissä tulee paljon
ajattelemattomuudesta. Muistaman pitää, että jokainen aikakausi
Suomenkin historiassa on täyttänyt omituisen siansa, ja Suomen
keski-aialla on ollut varsinaisena tehtävänä siirtää meidänkin kansamme
sivistyneen maailman keskuuteen. Tämä tapahtui isoksi osaksi
sen-aikaisen opin, s.o. kirkollisen opin kautta, emmekä siis ihmetellä
voi, että tämä keski-aikamme on niin erinomaisen kirkollinen. Kuinka ne
miehet, jotka tällä tiellä johdattivat Suomen kansaa, saivat
aian-mukaisen kasvatuksensa ulkomailla, siihen olen tässä koettanut
antaa muutamia vähiä selityksiä.
Todistus-kappaleita.
1.
Otteita Englantilais-kansakunnan tilikirjasta vv. 1425-1401 välillä
Ranskan valtio-arkistossa (Archives de l'Empire), Section
administrative, H 2587.
Lehti 3, jälki-sivu.
"Anuo dnj milCCCC vicesimo sexto congregata nacione anglicana ut moris
est in die s:ti Mathei apostoli (Syysk. 21 p.) in s:to mathurino ad
eligendum receptorem, fuit electus concorditer mgr Jacobin Petrj aliter
(?) [käsikirjoituksessa seisoo: alr. tai als.] de rode."
Muist. Prokuratorina oli silloin Bernardus Emeda.
Lehti 4, esi-sivu.
'Anno Domini MCDXXVII s. usum romanum (?) sequuntur determinantes.
Primo determinavit Dns Johannes de reym sub magistro bernardho de emeda
cuius bursa X s., pro stol. I. X s.
Item Dns Henricus nycholai aboens. dyoces. sub eodem cuius bursa ...
X s., pro stol. L s.
Item Dns gregorius haffuerlandh dioces. aboens. sub eodem cuius bursa
... VIII s., pro stol. L s.
Item Dns olauus magni dyos. aboens. sub eodem cuius bursa ... VIII s.,
pro stol. L s.
Item Dns seuerinus holt dyos. aboens. sub eodem cuius bursa ... VI s.,
pro stol. XL s.
Item Dns benedictus olaui dyos. aboens. sub eodem cuius bursa ... VI
s., pro stol. XL s.
-- -- -- -- --