Sananen esipuheeksi.
Testamentti.
Pettyneitä toiveita.
Unelma.
Lapsuuden kodin muisto.
Sydän otti osansa.
Totuus ja vapaus.
Mitä minä saarelaisilta opin?
Sananen esipuheeksi.
Lapsuuden muistot ja nuoruuden tutut paikat pysyvät meille usein
rakkaina läpi elämämme. Outoja ne tietysti eivät samassa määrässä
huvita eikä niitä vieras ehkä tahdokaan arvostaa. Ja voihan tapahtua,
että me itsekin joksikin aikaa ne unhotamme maailman hyörinässä
eteenpäin rientäessämme. Mutta kun sattuma sitten jälleen loitsee
muistossamme esille nuo suruttomat päivät ja ijäti tutut paikat, niin
saavat ne taas vanhat ja jo ruostuneetkin kielet uudelleen soimaan.
Näin on ainakin tämän kirjoittajalle käynyt.
Ylläolevilla riveillä tahtookin hän tavallansa puolustaa näiden
seitsemän vaatimattoman kyhäyksen julkaisemista, joista pari
ensimmäistä jo lähentelee 20:tä ikävuottansa ja joista nuorimmatkin
ovat jo 10:n vuoden vanhoiksi ehtineet. Monesta voi ehkä näyttää
joutavalta kaivaa vanhojen päivälehtien palstoilta esille tälläisiä
vähäisiä muistelmia ja tunnelma-kuvauksia. Mutta ehkäpä minut paremmin
ymmärtävät sellaiset, joille muistojen maailmassa on samoin käynyt.
Siinä toivossa, että nämä sentään voivat joitakuita huvittaa, olen nämä
kyhäykseni vanhoista säilyistänsä kokoellut ja lasken ne nyt maailmalle
hiukan siistittyäni ja viimeisteltyäni niiden kielellistä asua ja
esitystapaa. Luullakseni on niissä kuitenkin vielä tallella sekä
ajanhenkeä että tekijänsä näkökantoja kuluneen parinkymmenen vuoden
ajalta.
_Tekijä_.