FEEDI (Kovin karskeasti): Mitä te mölisette täällä kaikki?
EULALIA: Mikä itku täällä on? Taivaan isä!
SAIMA (Kuultuaan Eulalian äänen lakkaa yht'äkkiä itkemästä ja marssii
suorana ulos oikealle.)
FEEDI (Tullen sisälle): Mitä on tapahtunut? Selittäkää!
EULALIA (Tulee myös sisään huomattuaan Saiman poistuneen): Mistä syystä
te itkette? Sanokaa! (Kaikki ovat laanneet itkemästä samalla kertaa.)
FEEDI: No, sinä, Tuttu? Sano ensin!
TUTTU (Pyyhkien silmiään): En mistään, en mistään.
EULALIA: Entäs sinä, Laila!
LAILA: En minä tiedä. Muuten vain.
FEEDI: No, entäs sinä, Tyyra?
TYYRA: Kun kaikki piparikakut paloivat! Y-hyyy! Y-hyyy! (Purskahtaa
jälleen itkuun ja menee perälle.)
FEEDI: Vähät minä piparikakuistanne, mutta totia olisi jo aika saada.
ILTA (Tulee portaille, huutaen): Torsti! Torsti! Etkö sinä jo tule?
LAILA: Kuuletko, Tuttu?
EULALIA: Kuinka kauniisti kutsuu!
FEEDI (Tutulle): No, vastaa! Missä se sinun toinen puoliskosi on?
Hänhän lupasi meille totia toimittaa.
ILTA (Tullen peräovelle): Eikös Torsti ole täällä, Tuttu? Hänhän
lupasi tulla kanssani uistelemaan.
TUTTU: En tiedä, en tiedä. Mitä te minulta kysytte?!
FIINA (Kurkistaa oikealta ovelta): Rouva, hoi! Jokos illallinen tuodaan
pöytään?
FEEDI: Ei tuoda! Sano ensin missä herrasi on? Tule sisään,
variksenpelätin!
FIINA (Tullen sisään): Missäkö herra on?
FEEDI: Niin juuri. Mitä siinä kyselet?!
FIINA (Tutun puoleen): Tietääkös rouva, missä herra on?
TUTTU: Mistä minä tiedän.
FIINA (Feedille): Ei rouva tiedä. En minäkään sitte tiedä.
EULALIA, LAILA ja ILTA (Ihmeissään toisiaan katsellen): Minnekäs
ihmeeseen Torsti on mennyt?
TYYRA (Peräovelta): Setä näkyi rientävän asemalle päin.
FEEDI: Saakeli vie! Näinhän hän jätti minut ilman totia. Ensi kerran
elämässäni se tapahtui.
TUTTU: Fiina tuo ruoan pöytään vain.
FEEDI: Tuo sitte munakokkelisi tänne!
FIINA: Hyvä on! Paikalla tuon. (Menee oikealle ja vie kohta ison
katetun vadin verannalle.)
TUTTU: Minä pyydän: vieraat ovat niin hyvät ja käyvät syömään.
FEEDI: Tulkaa, lapset! Kai maar teidän on jo kova nälkäkin?