TUTTU (Palaa samalla, menee oikealle vievälle ovelle, josta huutaa):
Fiina tuo kuppeja ja kahvia lisää!
EULALIA (Joka sillä välin on ruvennut huonekaluja sijoittelemaan
mielensä mukaan): Sinulla, Tuttu, on tässä huoneessa ihan liian vähän
seiniä.
TUTTU (Kuin ajatuksissaan): Niin on, täti. Jos täti panee yhden lisää,
niin olen kovin kiitollinen.
EULALIA (Kummastellen): Minä puhun seinistä.
TUTTU: Anteeksi! Minä kuulin heiniä.
FIINA (Kulkee sillävälin huoneen läpi perälle, kantaen kuppeja ja
tuoden lisää kahvia.)
EULALIA: Herra jestas! Joko sinä olet päästäsi sekaisin, Tuttu?
TUTTU (Kuin sekaisin): Todellakin, täti, en muista enää, mitä minun
piti tehdä.
EULALIA: Juo kahvia! Se selvittää.
TUTTU: Täytyy, täytyy. Ehkä tätikin juo vielä tilkan päälle.
EULALIA: Enkä juo. Mutta minä ajattelen ensin, miten täällä oikein
olisi uudelleen kaikki järjestettävä.
TUTTU: No, tulkaa sitte! (Menee perälle).
EULALIA (Jää keskelle huonetta seisomaan selin oikealle vievään oveen
päin, katsellen ja miettien.)
(Verannalla äänekästä puhelua).
SAIMA SUNDELL (Astuu oikealta sisään ja pysähtyy tuijottamaan
Eulaliaan, joka pitkään aikaan on kääntymättä eikä huomaa kenenkään
tulleen sieltä sisään. Saima miettii kotvan; tekee liikkeen kuin
aikoisi mennä takaisin, mutia samassa Eulalia kääntyy, on huudahtaa
kuin pelästyneenä, vaan mykistyy ja molemmat naiset jäävät, kuin
kaksi kukkoa, hyökkäävässä asennossa, silmät säihkyvinä toisiinsa
tuijottamaan. Yht'äkkiä molemmat samalla kertaa kääntyvät selin toinen
toiselleen ja kun Eulalia tekee pari askelta perälle päin, astuu Saima
pari askelta etualaa kohti. Sitte he taas kääntyvät ja tuijottavat
toisiinsa, ja näin kotvasen seisottuaan astuvat vielä muutaman askeleen
syrjään, niin että Saima tulee olemaan vasemmalle vievän oven kohdalla
ja Eulalia oikealle vievän oven suussa. Eulalia silloin osottaa
sormella, että Saima menisi ulos perälle, Saima taas osottaa Eulalialle
ovea oikealle. Samassa aukeaa oikealle vievä ovi ja _Ilta_ astuu sisään
aivan Euialian eteen ja pysähtyy myös paikalleen kuin kivettynyt.)
EULALIA (Heittää silloin päätään taaksepäin, ottaa suoran asennon ja
marssii kuin sotamies peräovesta ulos. Verannalla hän kääntyy, osottaa
sormellaan sisälle Saimaan päin ja purskahtaa pilkalliseen nauruun):
Katso, Tuttu, kuka on tullut! Ha-ha-ha-ha-ha-haa! (Tämän jälkeen hän
poistuu ylpeästi portaita alas puutarhaan.)