KONTIALA. Minä tulen kenties sopimattomasti?
PETRA (Kylmästi.) Odottamatta ainakin. En ymmärrä, mitä sinulla on
vielä lisättävänä niihin tervehdyksiin, joita lehtesi kautta jo olet
minulle lähettänyt.
KONTIALA. Minä tarjoan sinulle tilaisuuden torjua pois ne syytökset,
joihin harkitsemattomuutesi on antanut aihetta.
PETRA. Olisit voinut tehdä tuon jalomielisen tarjouksesi vähän
aikaisemmin, ennenkuin päästit perättömät juorusi julkisuuteen.
KONTIALA. Sitä, mitä tänään on kaupungilla tapahtunut, ei mikään
isänmaallinen lehti voi vaitiololla sivuuttaa. Väkijoukkojen
yhteentörmäykset järjestysvallan kanssa...
PETRA (Keskeyttäen.) Mitä minulla on sen kanssa tekemistä! Minä
olen istunut kotona koko päivän. Syyttää minua kaikesta tuosta on
naurettavaa. Sellaiseen minä en vastaa!
KONTIALA. Etkö tahtoisi kuitenkin selittäytyä? Tai vastata minulle
pariin kysymykseen? Oletko muuttanut puoluetta, poliittista kantaa?
PETRA (Kuivasti.) Minä olen samalla kannalla kuin millä aina olen
ollut. Sinä tiedät, että olen puolueiden ulkopuolella.
KONTIALA. Mitä merkitsee siis ohjelmajulistuksellinen runosi
tämänaamuisessa »Ihmisyydessä», joka on selvä puoluelehti,
»Yhteiskunnan» nimenomainen vastustaja?
PETRA. Se merkitsee sitä, että minä olen ja tahdon olla vapaa
kirjailija. Minä kirjoitan, mitä minä haluan, minne minä haluan ja
kelle minä haluan. Jos sinä luulet, että minä elämäni iäksi olisin
pestautunut palvelemaan vain sinun lehtesi muutamia tuhansia lukijoita,
silloin kun Suomessa on miljoonia muita ihmisiä, niin olet suuresti
erehtynyt.
KONTIALA (Kuivasti.) Sinulla on tietysti oikeus olla vapaa, mutta
sinulla ei ole oikeutta ottaa eräitä vapauksia, jotka saattavat koko
isänmaan onnen vaaraan yllyttämällä esivaltaa vastaan yhteiskunnan
vaarallisimpia aineksia, jotka juuri rajattomilla uhrauksilla on saatu
rauhoittumaan.
PETRA. Olet järjiltäsi. Minä olen kirjoittanut laulun rauhanystäville
enkä kapinoitsijoille. Ja jos he ovat marssineet katua pitkin laulaen,
niin ei suinkaan heistä aseettomista jalkamiehistä ole vaaraa
aseellisille sotajoukoille.
KONTIALA. Kauniita rauhanystäviä! Juuri kun tulin, kuulin, että monin
paikoin oli tapeltu, ammuttu, surmattu ihmisiäkin.
PETRA. Jos niin on tehty, ovat sen kai tehneet ne, jotka vakaumuksen
ja viran puolesta kivääriä kantavat, eivätkä ne, jotka ovat tappamista
vastaan.
KONTIALA (Lyöden Petraa olalle.) Kuule, vanha veikko, nyt minun täytyy
sanoa sinulle, että sinä olet naiivi. Rauhan ja veljeyden siviilivaipan
alla ammutaan yhtä rivakasti kuin ennenkin, paremminkin. Eikö Venäjän
esimerkki riitä sinulle todistukseksi?
PETRA. Suuri aate ei tule siitä pienemmäksi, jos ihmiset aina eivät
jaksa sitä toteuttaa.
KONTIALA. Mutta suuri aate voidaan tappaa väärällä taktiikalla!
— Minä tahdon todellakin uskoa, että sinä olet tehnyt kaiken
parhaimmassa tarkoituksessa, mutta jalo ele ei ole vielä poliittista
kypsyyttä. Psykologinen hetki ei nyt ole oikea tuollaisten haaveiden
levittämiselle. Olethan nähnyt, minne Leninin evankeliumi vie.
Miljoonat ihmiset on syösty kurjuuteen vain sen tähden, että eräiden
päähän on pälkähtänyt ruveta kokeilemaan haaveillaan.
PETRA (Ärtyen, nousten kävelemään.) Myönnetään, myönnetään. Mutta mitä
herran nimessä minulla on tekemistä tämän opettavan esimerkin kanssa?
Olenko minä muka joku Lenin, siksi että olen kirjoittanut pienen
viattoman laulun, jossa ei ole mitään vallankumouksellista, jollaisia
olen kirjoittanut sadoittain! Vain siksi, että joku tuntematon on
sattunut laatimaan sille sävelen ja että jotkut ovat hyräilleet sitä
kadulla. Se on sentään liian paksua!
KONTIALA. Siitä ei ole kysymys. Laulu voi itsessään olla sangen viaton,
mutta sinä olet, kuinka sanoisin, sijoittanut sen väärin. (Kiihtyen
yhä enemmän.) Kaikki muuttuu aseeksi edesvastuuttomien joukkojen
käsissä, joiden käyttövoimana on raakuus ja viha. He lukevat kuin
piru raamattua. Ei ole sitä suurta miestä maailmanhistoriassa, johon
he eivät olisi vedonneet roistontöitä tehdessään, ei sitä ylevää
aatetta, jolla he eivät olisi liputtaneet vallankumouksen loimuja
sytyttäessään. Vapaus muuttuu heidän käsissään hurjaksi hävityshimoksi
ja viettien kurittomaksi riehunnaksi, veljeys ja yhdenvertaisuus
alimpien pohjakerrosten kaikkinieleväksi liejuksi, joka hukuttaa maan
päältä vuosituhanten työn, kaiken kulttuurin, kaikki persoonallisuudet.
Rauha on heille vain luokkadiktatuuria, taistelu kapitalismia
vastaan laiskojen loisien ryöstösotaa niitä vastaan, jotka työllään
ja ahkeruudellaan pitävät valtiota tasapainossa ja järjestyneen
yhteiskunnan koneistoa käynnissä. Ja sitten he ovat muka työväkeä. Mitä
he tekevät? Lakkoilevat, kapinoivat, eivät maksa verojaan, eivät hoida
lapsiaan. Sen teemme me muut, me »porvarit» heidän edestään! (Äkkiä
hiljentyen, kylmästi, rauhallisesti.) Tämän kaikenhan sinä tiedät
ja — kuitenkin olet lyönyt veljenkättä heille. Sen jälkeen sinun on
pakko tarkistaa ja määritellä kantasi. Siinä tarkoituksessa päästin
tämänpäiväisen kirjoituksen läpitse. Se ei tapahtunut ilkeydestä.
Kenties en ymmärrä tarpeeksi runoutta. Mielikuvitus sinään on minusta
moraaliton mahti! _Mutta minä rakastan isänmaatani._ Jos siis siirryt
toiselle puolelle, jossa herkkäuskoisuuttasi väärinkäytetään,
en enää voi luvata sinulle entistä kannatusta. Sen voin sanoa
kustannusyhtiönkin puolesta. Tee siis päätöksesi. Rehellinen vastustaja
on parempi kuin huono ystävä! Ole mies. Astu oikealle tai vasemmalle!
PETRA (Kaukaisesti, ylevästi.) Minun tieni ei vie oikealle eikä
vasemmalle, vaan ylöspäin! Korkealle kuin kotka tahdon lentää ja kantaa
kauneuden viestiä kaikille ihmisille, niillekin, jotka ovat alhaalla
laakson pohjassa...
KONTIALA. Varo vain, etteivät uudet ystäväsi ammu sinua siipeen.
Siellä alhaalla ollaan epäluuloisia... Muista, että kaksinaamainen
Janus-jumala ei ole nykyaikaisten ihmisten jumala... Harkitse siis
tarkasti, minä jään odottamaan vastaustasi. Hyvästi siksi (Menee.)