VIRVA (Nopeasti, lavertelevasti.) Kas vaan poikaa. Nyt ei hän saa
sanaa suustaan, ja koko päivän on pauhannut kuin profeetta. Ihmisiä
täytyy opettaa, näes, mistä he muuten tietäisivät. Joku sanoi, että
miksi tätä porvarin tekemää laulua lauletaan, ja silloin Matti
sanoi, ettei kukaan oikea runoilija ole porvari, porvarit ovat vain
vääryydellä anastaneet yksinoikeuden runoilijoihin, samoin kuin he ovat
pitäneet kauan piilossaan maailman suurimpia ajattelijoita ja estäneet
heidän valonsa paistamasta kaikelle kansalle. He vainoovat nykyisiä
maailmanparantajia, mutta katsovat kunniakseen pitää kirjahyllyllään
heidän henkisiä isiään, filosofeja, runoilijoita, joista he eivät
ymmärrä mitään tai eivät tahdo ymmärtää, Lasallekin on jo niin sanonut.
(Malille.) Eikö se ollut Lasalle, Matti.
MATTI. (Varmistuen, Petralle.) Laajat kansalaisjoukot ovat teille
syvästi kiitollisia »Ihmisyyden» tämänpäiväisessä numerossa olevasta
runostanne. Tämä kädenojennus merkitsee meille paljon. Mutta monet
meistä ovat olleet liian onnettomia, ovat pettyneet liian usein, joten
he ovat käyneet epäuskoisiksi. Se täytyy ymmärtää ja antaa anteeksi...
VIRVA. (Väliin.) Mattikin epäilee (Matille.) No, kysy nyt itse isältä
sitä asiaa!