Tuuliko se lempemme purren kaas,
Vai sousinko matalikkoon?
Tai sinäkö se ruorissa istuissas
Sen ohjasit haaksirikkoon?
En muista, mut siinä me erottiin,
Me eri suuntihin uimme.
Mut olipa se onni kun kuitenkin
Me kumpikin -- pelastuimme.
Sinut korjasi kulkija venheeseen,
Ja ma seisoin rannalla surren.
Mut sitte ma kuivasin kyyneleen,
Ja tein ihan uuden purren.
Sun valkean tukkas ma liehuvan näin,
Siks, kunnes se haipui hukkaan; --
Ja minä taas tuuditan venheessäin
Yht' impeä ruskeatukkaa.
Ja hän se on veitikas! Rinnallaan
En jouda ma senttimenttaaliks'.
Ja niin sirkkasen sievä -- ma sanoa saan
Tän oikeaks onnen vaaliks!