Kuningassurussansa
Ihanteen mailma seisoo nyt,
Ja runotarten kansa
On harsoin peittäynyt.
Ja aatteiden impein
On silmät kyynelin välkkyelleet,
Ja kauneuden impein
On kaipiolaulut helkkyelleet,
Ja ääressä paarien verhotuiden
On kuoro impien itkusuiden,
Rakkauden impein.
Ja oksalla ylimmällä
Nyt Sylvia siipehen painaa pään,
On kaihomieli hällä,
Hän kaipaa ystävätään.
Ja kukkaset Suomen
On murheissa mielin, kun hoitaja kuoli,
Ja kesä-yöt Suomen
On kuin olis niidenkin väikyssä huoli.
Ja tuhanten rantojen partahilla
On kuin olis mielillä murheisilla
Siniveet Suomen.
Mut urhoin vuosisadat
Kiitostas kantaa maineistaan,
Ja Suomen vuoksein radat
Vapaista laineistaan.
Ja nuorien kiitos
On kiitos suurista aattehista,
Ja pienoisten kiitos
On kiitos riemuista puhtoisista.
Ja ääressä paarien kallihitten
Soi suista satojen, tuhansitten
Kansasi kiitos.