Niin liki kuin suinkin sun suuruuttas
He tahtovat heitänsä nostaa.
Ja sun valtas ja voimas ja kunnias
He tahtovat kullalla ostaa.
Ja Jumalan armoa julistain
He kulkevat maita ja merta,
Mut sun armos he mittovat miekoin vain,
Ja tiensä tihkuvat verta.
Ja orjainsa lyömistä tiilistä
He pystytit templit ja pylväät,
Ja kulta- ja hopeahelyillä
He peittivät alttarit ylväät.
Ja he panivat papit ja tuohukset
Sun nimeäs vartioimaan,
Ja kirkon kirot ja autodafet,
Ja käskivät kellot soimaan.
Mut oman valtansa vartiaks
He alttarin ylle sun naulaa.
Ja ne hymnit Herran kunniaks
Ne itsellensä he laulaa.
Ja kansat on yhtynyt kuoroihin:
"Tiet, portit laveiksi luokaat!"
Mut kultaristillä alttarin
Sinä värjyt ja huudat ja huokaat.
Ja ma näen sun surusi kyyneleen
Läpi juhlasuitsujen sauhun,
Ja mä kuulen sun äänesi sortuneen
Yli Kyyrie eleeson-pauhun:
"Oi isäni, miks ylenannoitkaan
Minut maailman Golgatalle,
Vuostuhanten tuskaan ja kuolemaan,
Ja pilkan ja pistojen alle!"