Pilvet peittää taivahan, ja ilta pimenee,
vaimentuva tuulenhenki puissa hymisee.
Kunnahalta kunnahalle koukertelee tie.
Matkaa vielä penikulma, toista, ehkä lie.
Kartta ties, on kylä liki lahden perukkaa;
kuulin: aamupuolla sinne laiva poikkeaa.
Viel' on matkaa, mutta aikaa onhan sitäkin,
vaikka laulun aikomani sanoiks laatisin,
uupunehen mielen laulun, kirkkaan, riemukkaan,
vangiten sen askelteni tahtiin raukeaan.
Laukku painaa hartioita päivät yhtenään,
pieksusaapas hankaa veriin kehnon kantapään.
Yksin läksin matkahan, mut parhaan seuran sain:
kesä löysi käteni ja käypi rinnallain.
Päivät, yöt kuin kukkasihin vyötyt kulkueet.
Linnut laulaa. Hymyy taivas. Kimmeltävät veet.
Kesä, kesä, tahtos jälkeen johda kulkijaa,
joka nöyrin mielin aikoo antis omistaa.