Valheen hengillä kuljet, ja valheella uhaten kurjat
almut vatsahas saat, kielelles kostukkeen.
Juppiter kuollut on ammoin. On kuollehet jumalat kaikki,
Monat on poissa, ja niin kaikki sun kaltaises;
kaikk' on he menneet niinkuin haihtuu ilmahan sauhu.
(Puhaltaa savua)
Ihminen liekillään heidät polttanut on.
Tunnetko liekin sen, joka ihmisen rinnassa leimun?
Lahja Prometeun on tälläkin alttarillani!
(Näyttää piippua)
Karta, Nemesis, sen tulta, ja loittone kauaksi täältä
taikka sa polttaa voit siipesi voimalliset.
Viimeinen olet kerjurilaumasta vanhan Olympon,
henkiin jäänyt vain vuoks oman kurjuutes;
sulla on rengin luonto ja rengin julkea naama,
siihenpä mieleni ois iskeä nyrkilläin.
Jos olet viisas vielä, sa kiiruhda Kaaronin purteen,
vie nämä terveiset: viimeinen saapuja oot.
Auringon kasvojen alla ja alla tähtisen taivaan
ihminen elää nyt, sinne hän kuolee myös.
Maan hän askelin mittaa, eetterin henkensä voimin,
syltä yks hiekassa maan hautansa mittana on.
(Esirippu)