Suuteloittensa ja kyyneltensä välillä Julien sanoi minulle äskettäin
jotakin; hän sanoi, että hänen täytyy jättää minut, että hänellä on
omaisia, joiden ainoa turva hän on. Hänen täytyy tehdä työtä. Hän
puhui jostakin akademiasta, palkintokilpailusta, ja hän sanoi myöskin
että hän ei voinut sietää minun työtöntä elämääni täällä luostarissa,
elämääni, joka ei kokonaan ollut hänen.
Hän pyysi että lähtisin hänen mukanaan.