On hetkiä, jolloin Julien ei edes tiedä, mitä hän sanoo. Hän ei tahdo
että jään luostariini. Hän puhuu minulle kiihtyneesti, ponnistellen,
tuskaisen kekseliäästi. Hän pyytää rukoillen. Hän sanoo:
-- Tule! älä jää tänne; et voi jäädä tänne; olet ylpeä ja sydämesi
on tulesta, tule; jonakuna päivänä ei minun elämäni ole sinulle enää
kylliksi, sinulle ei ole kylliksi se, mitä olen sinulle näyttänyt
henkisen rakkauden ihmetarhasta, ja toisia tunteita herännee sielussasi
silloin! Ja myöhemmin, kun et enää ole näin nuori, kun ihanuutesi ja
ilosi eivät enää ole näin lapsellisen heikkoja eikä katseesi enää
pehmeä kuten tähtien valaisema lumi, näet ehkä nuorten miesten, joiden
epäjumala olet ja joiden tunnot täytät tuskalla, kerjäävän sydäntäsi,
joka ei enää ole niin herkkä, hurmautuvan kasvojesi kauneudesta
ja koettavan aavistaa kaikkea mitä olet tuntenut ennenkuin heidät
kohtasit?... Ja olet todellakin tuntenut ennen heitä paljon.
"Laskevan auringon säteitä on tunkenut silmiisi, jotka säteilevät
sydämesi tulta. He polttavat itsensä niiden voimakkaaseen liekkiin.
"Ja kun he ovat käyneet maailman ihanimmissa paikoissa, juoneet
oranssien katkeruutta, tunteneet hurmaavaa yksinäisyyttä, ja nähneet
Malagan señoritoja haavemaisten taivasten alla, tulevat he aina vaan
tyytymättöminä takaisin katsoakseen sinun silmiisi, joiden katse on
viehättävä ja tumma kuin matala sali valoisassa linnassa...
"Sinulla on mielikuvituksessasi jotain jota ei kellään toisella ole --
korskuvia sotahevosia, joiden päässä on kultaiset päitset ja jotka ovat
aina valmiina syöksymään yli päivänkoitteisen kanervikkokankaan suoraan
jumalaiseen aurinkoon.
"Tietämättäsi sinä kiusaat meitä, siksi että valehtelet, ja se on
voimasi.
"Eräänä iltana luulemme saaneemme kylliksemme sinusta, sillä myöskin
toisilla naisilla on hienot hiukset ja pienet lämpöiset kädet, mutta
tulemme takaisin, joskin vaan saadaksemme tietää millä elämän hetkellä
voit sanoa meille totuuden.
"Tulemme jälleen siksi, että sinä paremmin kuin yksikään toinen tiedät
kuinka suurta ja ihanaa lempi on, ja kuinka siihen sisältyy koko elämä.
"Eikä edes niin suuri rakkaus ole riittävä sinulle!
"Oi! jos voisit muuttaa itsesi jumalaiseen menneisyyteen, saapua
Spartaan, juuri siinä silmänräpäyksenä, jolloin Helena huumasi Pariin
sydämen, niin nyrkkiin puristetuilla käsilläsi sinä työntäisit pois
tämän nuoren ylpeän naisen antaaksesi ylvään voittonaurusi helähtää
hänen ja hänen sorjan paimenensa välillä.
"Oi Paris, tuolla pienellä troijattarella ei ollut tulivyössään
niin paljon loistoa kuin lemmitylläni kaikessa kalpeudessaan!
Lämpöisenä iltana, lyhyellä tuoksuvalla nurmella, vuohen ilakoidessa
läheisyydessäsi kun ohut sumu verhosi keltaiset papupuut, olisit
voittanut hänen rakkaudesta kylläisen sydämensä..."