Julien on jättänyt minulle akvarelleja jotka hän on tuonut mukanaan
Italiasta; päätäni huimaa katsellessani niitä.
Sinisiä kaupunkeja, riippuvia puutarhoja, penkereitä, joiden näkeminen
vaikuttaa aivan sydämeni sisimpään! Kirkkoja ja luostareita, joiden
suojaan kyyhkyset lentelevät ja joiden suojassa ne päivän sarastaessa
oleskelevat; kuvittelen mielessäni enkeleitä, pitkiä ja hentoja,
joiden hymy on hieno kuin suven äänettömyys, jotka kuuntelevat ilmojen
suloisuutta sormi kohotettuna...
Tällainen on se rukous, jonka Julien lupasi minulle.
Se on pakanallinen, en ymmärrä sitä oikein.
Rukous Amorille.
"En näe koko laajassa avaruudessa mitään, jota ei olisi sinulle
pyhitetty kaikkina aikoina, ikivanha Eros, nuori Amor!
"Ja tänä suviaamuna, seisoessani maailman puutarhan sydämessä, minä
tahtoisin ottaa käteeni Luonnon kaikki ihanuudet lahjoittaakseni ne
takaisin sinulle.
"Ensiksi minä uhraan sinulle kuolemattoman Ajan sekä elämän kauneimmat
jaksot lapsuudesta asti, jolloin ohutta olkikattoa muistuttavan
pehmeän, leyhyvän hattumme varjostamina huulillamme koskettelemme
puutarhan mansikoita, tulevaisuuden suudelmia aavistaen.
"Minä uhraan sinulle myöskin kauniit kesät, keskipäivät, sinisen ilman,
tiheän ja leppoisan, -- ilman, jossa sini yhtyy sineen.
"Minä lahjoitan sinulle maailman sekä maailman seudut, niin ihanat,
että niistä unelmoiminen ainaiseksi herpaisee tarmoni.
"Minä uhraan sinulle myöskin, ikivanha Amor, nuori Eros, maailman
kaikki kaupungit ja kaupunkien kaikki rakennukset, aina siitä
pelottavasta temppelistä alkaen, jonka Simson kukisti rakkaudesta
sinuun, Amor.
"Minä annan sinulle tulen sekä kaiken veden, sen veden, johon Leander
kuoli, sen veden, joka otti vastaan Ariadnen ja Calypson kyyneleet ynnä
Tristanin veren, hänen, joka kuoli meren rannalle.
"Minä lahjoitan sinulle myöskin kaikki lorisevat hopeapurot, jotka
saavat maan kesällä nauramaan ja iloitsemaan.
"Minä uhraan sinulle kaikki silmät, kaikki kasvot, kaikki katseet --
kierot katseet, hurjat, alasluodut, pakenevat katseet -- ne jotka
piiloutuvat silmäluomien taakse kuin aurinko laulavaan avaruuteen;
silmät, jotka ovat voitetut kuin urho, jonka hopeainen olkapää koskee
maata, ja silmät, jotka loistavat voiton-ilosta kuin kahden väkevän
käsivarren heiluttelema tulisoihtupari.
"Minä lahjoitan sinulle myöskin kaikki intohimojen hurjuudet,
kaikki rikokset, kaiken vihan-veren tahraamat tikarit, kuolettavan
kiukkuruohon, mehulla täytetyt pikarit, myrkytetyn sormikkaan ja
ruusun, nenäliinan, jonka Desdemone kadotti, miekan, jonka Hippolytos
antoi Phaidran käteen, sekä, muistoksi ritari-ajalta, rakastajan
lämpimän sydämen, joka annettiin rakastajattarelle syötäväksi.
"Ja minä uhraan sinulle, Amor, viimeisenä ja kauneimpana ruusuna, jonka
ääni on alati herkkätuntoisia korviasi ihastuttava, polttavimman,
hekumallisimman soinnun, joka ei ole parvekkeelta kuuluva Julian
ääni eikä Iphigeneian hellä valitus, vaan jumalallinen kullan helinä
kietovan ketjun katketessa Salambôn jalkain ympäriltä..."