Nuori mies oli taas aamulla kappelissa.
Minä katselin häntä, hän katseli minua. Hän pudotti pienen
kokoonkäännetyn paperin, ja hänen silmäyksensä sanoi kuin väkevä ääni:
"Tuo paperi on teitä varten, sisareni".
Minä ajattelin: "En tahdo ottaa nuoren miehen kirjettä", sitten
ajattelin: "Minun täytyy ottaa kirje, etteivät toiset sisaret löydä
sitä, en saa tehdä väärin tuota nuorta miestä kohtaan".
Messun jälkeen otin paperin lattialta, siihen oli kirjoitettu nämä
sanat:
"Tahtoisin tehdä uhrauksen teidän tähtenne".
Kaikkea tätä ajattelen paljon tänä iltana.
Avoimesta ikkunastani kuulen juuri nyt tuulen heikon huminan, kuulen
sen koskettelevan joka lehteä, ja kyökissä kuuluvat kilahtelevan
lautaset, joita järjestetään käytettäviksi.
Yö leimahtelee tuhansin tähdin, jotka kuumuudessa näyttävät kylmää
vettä täynnä olevilta pikku kaivoilta...
Kaikki kimaltelee. Posliinilautasista, joita kyökissä kolistetaan,
lähtee ääni, joka myöskin kimaltelee.
Tahdon nukkua.