Minä ajattelen äiti prioritarta.
Hän on kaunis, hän on vielä nuori, häntä voi kunnioittaa eniten
maailmassa.
Hän pitää itseänsä arvossa, mutta hän ei rakasta itseään.
Sellainen on kaunein luonne...
Mikä hyvä tuoksu tunkeutuu sisään avatusta ikkunastani? Oi! se on
puutarhassa kukoistavan magnoliapuun tuoksua.
Hämärä laskeutuu sinervänä ja lempeänä kuin vuokkosade.
Kello on puoli seitsemän, ilmassa on jotain niin liikkumatonta; on kuin
olisi aika seisahtunut. Kuu alkaa loistaa, ja sen likellä kimmeltää
kaksi tähteä.
Eräs puutarhan puistokäytävä välkkyy punervana; vieno tuulenhenkäys
koskee kulkiessaan ikkunani alla olevaan pieneen puuhun niin että
kevyet ruskeat lehdykät rupeavat värisemään.