AHLSTRAND (Tiuhasti,) Mestari Garp! Minä ehdottaisin, että te
jättäisitte toimenne tehtaassa. Te olette jo vanha mies ja —
GARP. Hm! Se oli jotenkin selvä huomautus. Mutta minulla ei ole oikeus
tällä kertaa puhua siitä. Työväen kokous on päättänyt —
AHLSTRAND. Työväen kokous! (Ivallisesti.) Milloin sellainen on ollut?
GARP. Viime sunnuntaina. Se päätti, että kaikki työ lakkautetaan heti,
jos te annatte kieltävän vastauksen.
AHLSTRAND. Mitä? Työlakko! — Oletteko te järkenne menettänyt? Ettekö te
vastustanut sellaista hurjaa, typerää päätöstä?
GARP. En.
AHLSTRAND. Mies! Uskallatteko te seistä minun edessäni ja sanoa tuota!
Oletteko te rohjennut suostua sellaiseen hulluuteen? Rohkenetteko
myöskin ottaa omalletunnollenne seuraukset? (Ääniä kuuluu ulkoa.)
GARP. Siellä tulevat minun toverini. Huomatkaa — meitä on monta
omaatuntoa.
AHLSTRAND. Tiedättekö mitä, mestari Garp? Minä olen aivan kuin puulla
päähän lyöty. Jos joku muu olisi tullut luokseni samalle asialle,
olisin sen ymmärtänyt mahdolliseksi. Mutta tätä minä en ymmärrä. Minä
en ymmärrä, että te —