Viron armeijan päällikkö, kenraali _Laidoner_ koroitti päiväkäskyllään
N:o 39 (27. 1. 19.) majuri _Ekströmin_, joka Viron hallituksen ja Viron
Avustamisen Päätoimikunnan välisen sopimuksen mukaan oli oikeutettu
everstiluutnantin arvoon heti saavuttuaan joukkoineen Viron kamaralle,
everstiksi Narvan taisteluissa osoitetun urhoollisuuden ja taitavan
johdon vuoksi.
Niinikään Käskyllä Tasavallan Sotaväelle N:o 5 (4. 3. 19.) kenraali
_Laidoner_ koroitti kenraali _Wetzerin_ ehdotuksesta Narvan hyökkäyksen
ja valloituksen aikana osoitetun erikoisen urhoollisuuden johdosta:
luutnantti _Lars Ollonqvistin_ kapteeniksi.
kornetti _Karl Kosken_ luutnantiksi.
joukkueenjohtaja _H. Sippolan_ vänrikiksi.
vääpeli _Einar Bäckströmin_ „
„ _Y. Oittion_ „
„ _B. Hellstenin_ „
kaikki lukien tammikuun 19 p:stä.
Ensimmäisen Suomalaisen Vapaajoukon kunniakkain vaihe päättyi Narvan
valloitukseen. Suomalaiset komppaniat olivat loistavalla tavalla
suoriutuneet suuresta ja vaikeasta tehtävästään, paljon lukuisampi
vihollinen oli lyöty useissa kiivaissa taisteluissa ja karkoitettu
kaikkialla Narovajoen taa, jonka itärannatkin olivat joutuneet Viron
armeijan haltuun.
Bolshevikien oli onnistunut vallattuaan marraskuun 28 p:nä 1918
Narvan pakottaa harvalukuinen Viron armeija peräytymään edellään
aina Tallinnan lähistölle saakka. Mutta suomalaisten komppanioiden
saavuttua rintamalle Viron armeija oli alkanut voimakkaan etenemisen
ja saavuttanut isänmaansa itäisen rajan jo 10 päivän kuluttua.
Bolshevikien peräytyminen tapahtui siis 4 kertaa nopeammin kuin heidän
aikaisempi etenemisensä kaikesta heidän vastarinnastaan huolimatta.
Suomalaisten vapaaehtoisten osuus tässä loistavassa saavutuksessa
on varsin huomattava, kuten edelläolevasta esityksestä selviää. Se
on suurempi kuin yleensä luullaan ja kuin voisi otaksua, jos pitää
silmällä Ensimmäisen Suomalaisen Vapaajoukon pienuutta.