Valkeat tunnit valkean kevään,
syntymishumalaan syleilevään
päihtyvät värit ja veret.
Syttyvät nurmikot, lehtipuut lehtii,
vuokot ja orvokit onneensa ehtii,
— juhlivat Jumalaa meret.
Valkeat tunnit, — hääilomaljaan
tarttuvat kädet ja triumfivaljaan
tuloa vartovi väki.
Tunne ei ihminen ikävää toviin,
ripisee riemua poloisiin poviin;
— kukahtaa kuusikon käki.
Valkeat tunnit valkean kevään,
minäkin sieluni syleilevään
hukutan nuoreen huumaan.
Minäkin kannustan orhini juoksuun,
runomaan ylpeiden yrttien tuoksuun
ja kevätyön karkeloon kuumaan.