Paistoi kerran kuu ja päivä
autuaammille ahoille
kuin on kummut kuolevaisten.
Kaksi nousi puuta nuorta
saman luontonsa luvalla,
saalaina saman elämän.
Kasvoi kaksi lemmen lasta
alla auringon ikuisen,
kohinassa aarnikorven.
Mik' oli luotu miehen alku,
se oli Arjaksi sanottu,
mikä miehen kainalohon,
sen oli nimi Selinä.
Tuntenut ei toinen toista.
Toki yhdessä asuivat
puun alla lakea-latvan,
yhdessä tulen tekivät,
vierähtivät vuotehelle,
yhdessä näkivät unta
ijäisestä itsestänsä,
otsalla unelma onnen,
huulillansa huomensuukko.
Se Selinä neiti nuori
näki kerran keski-yöllä
silmät kuin tuliset tähdet
singahtavan päänsä päällä,
ja ne paistoi täydet tähdet,
paistoi paljaalle povelle,
poskille punehtuville,
varren valkolumpehille.
Uskoi aamulla unensa:
"Liekö liikoja tulossa,
taikoja tapahtumassa?"
Ystävä hyvä hymyili:
"Ihailin ihanintani."
Tuop' on Arja aimo sulho
kuuli toisna keski-yönä
äänen kuin Ukon vihurin
viuhahtavan päänsä päällä,
ja se huusi ääni hurja,
huusi kuin verenvihoja,
haastoi kuin sydänhaluja
miehen mielihautehia.
Kertoi kullan-kumppanille:
"Lienkö muuksi muuttumassa,
uudeksi urostumassa?"
Naljaeli neiti nuori:
"Näit unta unelmastasi."
Valvoivat he vuotehella
keski-yönä kolmantena,
silmät suitsevan näkivät,
kuulivat puhetta puusta:
"Tulla voitte kuin Jumala
kaikkiviisas, kaikkivalta!"
Syli toisensa tapasi.
Silloin yön virsi virisi
syvältä sydämestänsä:
"Olin ennen onnellinen
luonnon orjana eläen,
oonko nyt otollisempi
kuninkaana luomakunnan?
Tieto on viluinen vieras,
kamalampi kaiken tieto,
tieto tyhjyyden kamalin.
Tullen lapseksi takaisin,
saanen auvon, saanen armon."
Toinen työn virsi tohisi
aivoista avartuneista:
"Putoovat elämän puusta
hedelmät hyvän ja pahan,
meill' on valta vain valita.
Ei kysytty minulta, miksi
tänne synnyin, täältä lähden,
siksi en kysy sinulta,
mitä mietin, suuri Luoja.
Teen työtä, erehdyn, etsin
oikein, väärin, mielinmäärin!"
Kasvoi heistä kaunis heimo,
veressä väkevä loihtu,
silmässä tulenvälähdys
Tuntemattoman Jumalan,
kansa kirkas, kaukomieli,
rotu rohkea inehmon,
joka tietoa janosi,
taivon kaaria tapasi,
rajat ratkoi luomakunnan,
ilmoitti elon-ilonsa.
Sitten syöksyi syöverihin.