_Aimola_ tulee ulko-ovesta.
AIMOLA. Johanna! On ahkio valmis. Kiirehdi, veljesi vuottaa.
JOHANNA (on suoristunut; korkeana, Aimolaan katsomatta.) "Jos kääntynet
kehnoksi teoilta, en taitu, en taivu, vain ohitse katson." Niin olen
sanonut. Ja nyt olet kehnompi kehnoa miestä.
AIMOLA (lähestyen). Sinut ryöstän, valta on meillä!
JOHANNA. Ryöstänet ruumiin, saanet arpiset kasvot, et muuta.
AIMOLA (aikoo tarttua Johannaan, pysähtyy). Ei, en voi — — seisot kuin
syksyinen kanerva jäisessä puvussa. En koskea voi — — en tahdo. Mutta —
sen tunnen — olet suostuva kerran. (Poistuu.)
Väliverho.