j nut. Niin kauan lupasi hän odottaa vastaustamme.
! PBEPETUA. Hän siis uskalsi odottaa vastausta
sellaiseen pyyntöön! -- Pyhä Brigitta! kuinka hirveästi sinun kunniatas loukataan! Oi! suojele väkevästi itseäs ja palvelioitas!
HIERONYMUS. Hurskas sisareni! Kauan eivät luostarimme vanhat muurit enää voi kestää tätä ampumista! -- Ne ovat jo hajoamaisillansa ja epätoivo vallitsee niiden Naantalin porvarein ja maaseutulaisten mielessä, jotka riensivät tänne luostariamme suojelemaan. Pian tekee vihollinen rynnäkön -- Jumala armahtakoon meitä silloin!
PERPETUA. Taivaan pyhät! -- Missä viipynee Anshelmus? Eikö hänen jo olisi pitänyt ehtimän takaisin Turusta?
HIERONYMUS. JOS hän vikkelästi on ollut liikkeellä, ompi hän pian täällä. -- Mutta voitko toivoa Otto KucVilta armoa?
PEBPETUA. Toivoain en uskalla heittää! Siihen luotan niinkuin hukkuva heinän korteen. -- Ehkä tarjoamamme lunnaiden runsaus saattaa häntä myöntymään ... Mutta kiiruhtakaa valleja korjaamaan
: ja ystäviämme ahkeraan työhön kehoittamaan! -- Puolen tuntiakin vielä! -- Kenties saapuu Anshelmus siksi tänne. -- Onko hänellä holvitien avain, että hän
| esteettä pääsee luostariin?
i HIERONYMUS. On. --
PEBPETUA. Toivotteko voivanne puolustaa muureja vielä puolen tuntia?
39
J
HIEBONYMUS. Ainoastaan siinä tapauksessa, ett'ei vihollinen sitä ennen tee rynnäkköä. (Alenee peräovesta.)
kolmas fiofjtaus.
Perpetua ja Ebba.
PBBPETUA. (Lankee poloillensa pyhän Brigittan kuvan eteen.)â- ¦ -- Rukoilkaamme taivaan äitiä ja pyhää Brigittaa, että he varjelisivat luostaria uhkaavasta vaarasta!
EBBA. Minun rukoukseni ovat vähä-arvoiset! Kuinka kuulisi pyhä Brigitta minun, nunnaksi vielä vihkimättötnän ääntä? -- Tuolla ulkona valleilla on sopivin paikka minulle! Siellä tahdon vartoa vihol- listen rynnäkköä! Jos luostaria puolustaissani kuolen -- eikö se ole Jumalata palvelemista? -- Niin, kenties on taivas suonut luostarin puolustustoimen minun tehtäväkseni, sillä äsken hartaasti katsellessani pyhän Eerikin kuvaa näkyi minusta, ikäänkuin hänen miekkansa olisi leimunnut tulta ja ikäänkuin hän sillä olisi viitannut minua menemään kirkosta ulos! Tuon näkemäni pidän pyhän sankarin minulle antamana viittauksena. Kenties kavahtaa Rolf Jutc astuaksensa mun läpipuhkaistun rintani yli! {Kiiruhtaa peräovea kohden. Anshelmus tulee vusemmalta.)
Neljäs ftofjfaus.
Edelliset ja Anshelmus.
PEBPETUA. (Ebballe, jonka perässä hän on rientänyt.) Minä kiellän sinua menemästä, tyttö! -Ah! Anshelmus! Kuulkaamme, mitä hänellä on sanottavaa! Mitä uutisia? Kerro!
40
r
ANSHELMUS. (rJ uskalla.) Kuinka voisin kertoa sitä hävityksen kauhistusta, jonka olen nähnyt! -Tuomiokirkko ja sen alttarit poltetut, rosvotut, ryöstetyt! -- papit murhatut! Turku suitsuavana rauniona!
PEKPETUA. Kaikkivaltias! -- Onko meilläkin yhtä kova kohtalo odotettavana? Mitä sanoi Otto Rud?
ANSHELMUS. Ahkerasti olen kolkutellut hänen sydämensä rautaista ovea! -- Ehdittyäni Turkuun, riensin kohta hänen luoksensa, mutta hän ei armosta eikä lunnaista tahtonut kuulla puhuttavankaan, vaan ajoi minut röyhkeästi ulos ovesta! Tuskissani kiiruhdin mustaveljien luostariin, jossa pispa Johannes oli piilomassa. Hartailla rukouksillani sain hänen armonsa seuraamaan minua. Tultuamme tuon kiivaan ritarin eteen, laukesimme molemmat polvillemme ja vihdoin suostui hän...
PEKPETUA. (Keskeyttäen.) Tarjotuita kahdeksaatuhatta markkaa vastaan säästämään luostariamme?
ANSHELMUS. Mitä vielä! Niin vähään hän ei tyytynyt. Hän vaatii kaksikymmentä tuhatta Ruotsin markkaa!
PEEPETUA. Taivaan pyhät! Kaksikymmentä tuhatta markkaa!
ANSHELMUS. Tässä on hänen käskykirjansa. Sillä tekee hän alapäälliköllensä Rolf Jutelle tiettäväksi, että hänen pitää kohta luopuman Naantalista niin pian, kuin lunnaat ovat suoritetut.
PERPETUA. Ei auta, ne täytyy suorittaa -- jos kohta meidän tästälähin olis'kin kerjuusauvan nojassa liikkuminen! Odota hetki! (Rientää ulos vasemmalta.)
41.