BARBRO. Kaikki maailman ja hengen ihmiset! Onko tuo nyt Espanjan viinaa? Eikö se ole Saksan olutta? -- Mitä sinä ajattelet, tyttö?
EBBA. Mitä ajattelinkaan? -- Ehkä ajattelin aamuista käymistämme kirkossa. Kuinka ihanasti pyhän Katarinan messu kaikui kuorien kaarroksissa!
BARBRO (Uhaten Ebbaa sormellansa.) Sitäkös ajattelit, kaunis valehtelijani! -- Etkös tiedä, kuinka suuren synnin teet valhetta puhaessas?
EBBA. En valhetellut, sit'en tehnyt! Mutta totta todella en itsekään varmaan muista, mitä äsken ajattelin...
ANTEEO S. Eikö sinulla, sisar-kulta, jo ole ruoka valmisna?
BARBRO. On maari. Tulkaatte vaan syömään!
ANTEBO S. Niin käykäämme siis aterialle ja sitte maljoihin! (Menevät aterioitsemaan.) Tänäpänä on vaimo-vainajani sekä syntymä- että nimipäivä. Eläissänsä oleskeli hän mielellänsä tässä ihanassa puistossa... Siitä syystä käskin teidät tänne... Jaa ... jaa ... eriskummallisesti ajat vaihtelevat, ihmiset vaihtelevat. Toinen kukoistaa, toinen lakastuu; se on maailman meno!
EBBA (Itsekseen.) Heillä on vaan soimauksia ja kirouksia Tanskalaisille! Nämät kiroukset polttavat kuin kyykäärmeen pistämät mun rintaani! (Menee ylös kummulle ja istuu erään puun taakse, kätkein silmänsä käsiinsä.)
ANTEBO S. Nyt juokaamme kunnon valtionhoitajan malja! Svante Stuuren malja!
TURUNEN ja PORVARIT. Eläköön Svante Stuure!
KEIHÄKKÄ. Minä puolestani juon sen rauhan maljan, jota Svante herra ei saa aikaan!
ANTEEO S. (Keihäkälle.) Pyydätkö aloittaa riitaa?
KEIHÄKKÄ. Älä suutu, veljeni Antero! Asiassa on monta haaraa ja
pilkan-laskijallakin on joskus suunvuoro.
TURUNEN. Sinun pitää juoman valtionhoitajan malja, jos tahdot olla ystävämme!
KEIHÄKKÄ. Niin olkoon menneeksi! Eihän tuo minua haittaa -- eläköön vaan hänkin!
(Sven Suurpää tulee.)
Toinen kohtaus.
Edelliset ja Sven Suurpää.
ANTERO S. Terve tulemastas, Sven! Kauan olet viipynyt...
SVEN S. Suokaa anteeksi! Minua tapasi odottamattomia esteitä... Yht'äkkiä saapui luokseni sanansaattaja Wiipurista, päällikköni Erik Bjelken lähettämä. Hän käskee minua kiiruhtamaan sinne, sillä hän aikoo taas lähettää laivaston merelle, kun ei hierotusta rauhasta kuulu lopullista päätöstä.
KEIHÄKKÄ. Nytpä saatte kuulla, että oli totta, mitä askein sanoin! Keihäät taas käteen ja aurat nurkkaan!
TURUNEN. Siis uudestaan sota ja siitä seuraavat kaikkinaiset surmat, vahingot ja surkeudet! Maa on jo monessa paikoin hävitetty autioksi, pellot kylminä ja kansa köyhtynyt nälän tuskaan asti! Hyvä Jumala, kuinka kauan sinun hirmuista vitsaustas kestäneekään!
ANTERO S. Olkaa rauhoitetut! Ruotsista tänne viimeksi tulleet uutiset eivät vielä ole ehtineet Wiipurin uljaan linnan isännän luo.
SVEN S. Olisiko teillä todellakin joitakuita luotettavia rauhan tietoja?
ANTERO S. On toki. -- Eilen tuli kirje valtioneuvostolta Tukholmassa Turun kaupungin raadille, että nyt on toivo joutuisasta ja kunniallisesta rauhasta suurempi kuin milloinkaan ennen. Kenties ovat rauhan artiklat jo tänä hetkenä molemmin puolin hyväksytyt! Maistelkaatte vaan, ystäväiseni, hyvissä mielin maljojanne! Rauhasta olen varma. (Kaikki juovat. Svenille.) Koska ai'ot lähteä?
SVEN S. Huomenna, -- aamulla varhain...
ANTERO S. Niin kiiruusti. Sepä ikävä!
BARBRO. Jättäkää toki hetkeksi sodan puuhat ja käykää tätä kaunista puistoa ihailemaan!
ANTERO S. Siihen ehdoitukseen suostumme.
(Kaikki, paitsi Sven, menevät vasemmalle.)
Kolmas kohtaus.
Sven ja Ebba. Myöhemmin Rolf Jute ja Josua.
SVEN. Mihinkä lie Ebba mennyt? Minun täytyy välttämättömästi hänet kohdata kahdenkesken.