Priscilla heittää sinkahutti kirjelappusen Pattylle ja hakien esiin
jäsenkirjan merkitsi sinne uudelleen Kate Ferris'en nimen.
Patty katseli osaaottavasti toimitusta hänen olkansa yli. "Kirja
tulee siitä paikasta kohta niin ohueksi, että Kate Ferris menee läpi
toiselle puolelle", sanoi hän naurahtaen. "Jos hän muuttaa mieltään
vielä montakin kertaa, niin siitä ei jää mitään jälelle."
"Minä menen kysymään hänestä Fräulein Scheriniltä", sanoi Priscilla.
"Minulla on ollut hänestä niin paljon vaivaa, että olen utelias
näkemään miltä hän näyttää."
Hän kävi kysymässä Fräulein Scheriniltä, mutta Fräulein Scherin
kielsi tietävänsä mitään koko tytöstä. "Minulla on niin monta uutta
tulokasta", sanoi hän kuin anteeksipyytäen, "etten minä voi muistaa
heidän kummallisia nimiään."
Priscilla tiedusteli Kate Ferrisistä uusilta tulokkailta, jotka hän
tunsi, mutta vaikka kaikkien mielestä nimi tuntui tutulta, ei kukaan
voinut kuitenkaan antaa hänestä tarkempaa selitystä. Häntä kuvailtiin
milloin pitkäksi ja tummaksi, milloin lyhyeksi ja vaaleaksi, mutta
lähempi tutkimus osoitti aina, että se tyttö, joka heillä oli
mielessään, olikin aivan toinen.
Priscilla tiedusteli tytöstä kaikilta tahoilta, mutta ei nähnyt
vilahdustakaan hänestä. Hän oli käynyt useita kertoja asialla,
mutta Priscilla sattui aina olemaan poissa. Vieläpä hän kirjoitti
esitelmänkin erääseen saksalaisen klubin kokoukseen (Georgie ei
ollut parhaita saksankielen oppilaita ja häneltä meni siihen koko
lauvantaipäivä); mutta kun hänen täytyi äkkiä matkustaa pois koko
kaupungista ei hän voinut sitä esittää henkilökohtaisesti.
Pari kuukautta sen jälkeen kun Kate Ferris ilmestyi näyttämölle,
sai Priscilla vieraita New-Yorkista, joille hän järjesti teekutsut
työhuoneessaan.
"Minä aion kutsua myöskin Kate Ferrisin", ilmoitti hän. "Tahdon
ehdottomasti nähdä miltä hän näyttää."
"Tee se", sanoi Patty. "Minuakin haluttaisi nähdä hänet."
Kutsukirje lähetettiin ja seuraavana päivänä sai Priscilla
muodollisen suostumuksen.
"Kummallista, että hän lähetti suostumuksensa saapua teelle",
huomautti hän lukiessaan sitä, "mutta olen kuitenkin iloinen saatuani
sen. On hauska tuntea olevansa varma siitä, että saa hänet vihdoinkin
nähdä."
Tee-iltana sittenkun vieraat olivat menneet pois ja huonekalut
siirretyt paikoilleen, kestitsivät väsyneet emännät vielä paria
ystävää voileivillä ja leivoksilla, jotka kohteliaat vieraat olivat
jättäneet nauttimatta. Sittenkun kaikki vieraat ja heidän pukunsa oli
vuoron perään arvosteltu, laimeni keskustelu hiukan, ja Georgie kysyi
äkkiä:
"Oliko Kate Ferris täällä? Minulla oli tarpeeksi työtä leivosten
tarjoilemisessa, niin etten ehtinyt katsella, vaikka olisin
erikoisesti tahtonut nähdä hänet."
"Todellakin", huudahti Patty, "en minäkään nähnyt häntä. Miltä hän
näyttää, Pris?"
Priscilla rypisti otsaansa. "Hän ei ole nähtävästi voinut tulla. Minä
koetin pitää häntä silmällä koko illan. Se on kummallista, eikö ole?
-- kun hän oli niin huomaavainen, että lähetti suostumuksensa. Minua
se tyttö alkaa vähitellen hermostuttaa. Rupean jo luulemaan, että hän
on näkymätön."
"Samaa minäkin alan luulla", sanoi Patty.
Seuraavana aamuna posti toi kimpun orvokkeja ja anteeksipyynnön Kate
Ferrisiltä. "Hänelle oli sattunut peruuttamaton este."
"Se on suorastaan hirveää!" sanoi Priscilla. "Minä menen
reistraattorin luo ja sanon hänelle, että tuo Kate Ferris ei ole
oppilasluettelossa eikä koulun osoitekirjassa ja otan selvän, missä
hän asuu."
"Ei maksa vaivaa", sanoi Georgie. "Ota vastaan mitä jumalat
lähettävät ja ole kiitollinen."
Mutta Priscilla ei hevillä hellittänyt ja hetkisen kuluttua palasi
hän reistraattorin konttorista kiihoittuneena ja uhmaavana. "Hän
väittää, ettei koulussa ole ketään sellaista oppilasta ja että minun
on täytynyt erehtyä nimessä! Oletteko koskaan kuullut mitään niin
hullua?"
"Se näyttää minustakin ainoalta järkevältä selitykseltä", myönsi
Patty ystävällisesti. "Ehkä se on Harris eikä Ferris."
Priscilla katsoi häneen epäluuloisesti. "Sinähän luit itse nimen. Se
oli kirjoitettu yhtä selvästi kuin jos olisi ollut painettu."
"Me olemme kaikki erehtyväisiä", sanoi Patty rauhoittaen.
"Tiedätkö", sanoi Georgie, "minä alan ajatella, että se on vain
mielenharha ja ettei ole olemassakaan mitään Kate Ferristä. Se on
hyvin kummallista, luonnollisesti, mutta ei sen kummallisempaa kuin
muutamat niistä tapauksista, joista olemme lukeneet sielutieteessä."
"Mielenharhat eivät lähetä kukkia", sanoi Priscilla kiivaasti; ja hän
poistui huoneesta jättäen Pattyn ja Georgien kahden.
"Luulen, että tämä on mennyt jo tarpeeksi pitkälle", sanoi Georgie.
"Jos hän vaivaa kovin paljon virastoa, niin siitä voi tulla
virallinen tiedustelu."
"Samaa minäkin luulen", huokasi Patty. "Se on ollut hyvin huvittavaa,
mutta hän on tullut kovin hermostuneeksi asian vuoksi, ja minä en
uskalla mainita Kate Ferris'in nimeä kun olemme kahden."
"Sanommeko sen hänelle?"
Patty pudisti päätään. "Ei ainakaan nyt -- minä en kumminkaan
uskaltaisi."
Muutamia päiviä myöhemmin sai Priscilla taas uuden kirjeen. Hän
heitti sen avaamattomana paperikoriin, mutta uteliaisuus voitti hänet
kuitenkin ja hän otti sen jälleen ylös ja luki:
'Rakas neiti Pond: Koska minun on täytynyt keskeyttää opintoni
terveydellisistä syistä, niin oheenliitän erohakemukseni
saksalaisesta klubista. Kiitän Teitä vilpittömästi minulle tänä
vuonna osoittamastanne ystävällisyydestä ja säilytän sen yhtenä
kouluaikani hauskimmista muistoista.