Kolea tuuli tohisee
järveltä teräksiseltä;
ärjyvät kuohut ahmaisee
pelkurit peräsimeltä.
Kuoleman korpi kohisee
ympäri inehmon majaa;
kammon koura kahmaisee,
ken on miehen mieltä vajaa.
Petoja metsä piileksii
varjossa jokaisen loukon;
syvälle kynnet viileksii
peikkojen kavalan joukon.
Kestäös, syön alakuloinen,
syysöiden synkeä taika:
saapuvi suvi suloinen,
onnen ja auringon aika!