I
Sa kerallasi kesän toit,
sa kypsän onnen mulle soit
ja uskon elämään! —
Maat kukkii, metsät viherjöi,
ja pellon tähkät heilimöi,
soi kiurun kirkas laulu päällä pään.
Niin kirkasta on päivin, öin,
— sa annoit auringon!
Sun säteilläs ma pääni seppelöin,
niin riemuntäysi sydämeni on! —
Kuin leikkiä on työ!
Ei kammoita mua korven yö,
ei uhkaa kalvas ikävyys,
ei hedelmätön, yksinäinen syys!