[21 p. toukok. 1860.]
Veli oivaiseni!
Nyt minä voin tarkoin nimittää sen unkarin kielisen
suomalais-unkarilaisen kielikunnan tutkintokirjan, jota minä tuonnoin
kysyin. Se on _Finn-magyar nyelv, irte Kallay Forencz, Pesthen(-ben?)_
1844. Minä muistelinkiin kirjoittajan nimeä Karayksi tahi sinneppäin
kuuluvaiseksi, niinkuin se jotenkiin likelle käypikiin. Tämän nimen
minä nyt tapasin Suomi-kirjaan vuodelle 1858 sivulle 379 ylöspannuksi.
Elmgren minulle pari kuukautta sitten lähetti yhden toisen kirjan,
josta minä omakseni en voi saada mitään etua. Sen kirjan minä tahdon
viikon parin päästä lähettää takaisin, kuin täältä lähden Viipuriin ja
Pietariin; sillä nyt kirjakirstuni jo lienee Heinävedeltä
Säynetkoskelta mennyt Lauritsalaan minua odottelemaan. Minä siis
hartaasti anoisin että jos olisit hyvä ja lähettäisit tämän kirjan
minua varten menemään Viipurin postikonttuoriin, ja jos se minua siinä
ei ennätä, niin kyllä minä sen niin toimitan, että se menee
Valkiasaarelle Schröderille, joka kaksi kertaa viikossa lähettää maitoa
ja muuta herkkua Pietariin, ja silloin voipi toimittaa sen menemään
Sirénille. Minä siellä Pietarissa nyt tuumaankiin saada näille kielten
tutkinnoilleni parempaa ulkonaista menestystä. Viime postissa minä
kirjoitin Professori Arpelle ja kysyin sitäkiin, joskohan toki ei
Suomen tieteellisyyden Seura tahtoisi ottaa vastaan jonkun lyhemmän ja
erittäin Suomen tieteiliöille ja muille lukioille luettavaksi aivotun
selityksen näiden tutkintoin ilmituotteista (resultater) ja niiden
perustuksista mutta myöskiin niiden vahingoittamattomuudesta ja
tärkeyydestäkiin valtiollisista ja kansakunnallisista katsannoista
nähden; sillä sitä ne meidän kansakunnallisuuden kangertajat niistä
minun tutkinnoistani pelkäävätkin, että niistä kansallisuuden puoli
saapi semmoiset tuet, että se kansallisten turpasuitsien pito sitä
perää ehkä uhanneekiin mennä näiden syrjäkonttilaisten kynsistä pois
perin pohjin.
Professari Arpelta saat kysyä, mitä minä hänelle pitemmältä olen
kirjoittanut.