[11 p. helmik. 1860.]
Jalo veljyeni!
Ompas nyt, kuin ei Kirjallisuuden Seuran puolesta sitä unkarin kielistä
suomalais-nnkarilaista kielentutkintokirjaakaan minulle käsiin
lähetetä. Tulevaan kokoukseen minun varmaankin pitänee kirjoittaa siitä
erinäinen perusteleva anomuskirja, sillä eihän toki se hyvä tarkoitus,
että kaikilla kurilla masentaa liian laajoja kansallisia sukuyhteyksiä
suomalais-unkarilaisten tiloilta tuonnemmaksi, -- eihän toki se keinoja
pyhittäne. Mutta ole kuitenkin veli hopea hyvä ja ilmoita kohta, jos on
jotakuta varsinaista asetusta Seuran kirjastoa varten sen päälle,
etteikö missään tilassa Seuran kirjaston kirjoja oikeastaan saisi
lähettää tahi päästää maalle asti hyödytystä levittämään.
Toinen asia olisi, että jos olisit niin hyvä ja ilmoittaisit minulle,
josko jo on ilmoitettu tahi milloinko ilmoitettava Venäjälle
matkustaville stipendiumia, joka nyt on korotettu 750:ksi R:ksi, ja
jota muka muutkin yliopiston käyneet, ei yksin ylioppilaiset, saavat
etsiä, ja ei niinkään, että vaan jossakussa Venäjän yliopistossa
oleskellaksensa, mutta että saavat matkustella Venäjällä ympärikin ja
muissa asioissa, esim. kielen tutkinnossa työksennellä. Se-se sitten
minulle olisikin ihan omainen etsittävä. Rehtori siitä parahiten
tietää.
Minä nyt olen tullut tänne Sahan patruunin Pietar Sopasen luokse hänen
poikiansa opettamaan 3 tuntia päivässä, josta 6 ruplaa kuukaudelta on
palkkaa, mutta paras sisääntulo on aina omista kirjoituksistani
saatava. Kalojakiin täällä ruvetaan siittämään ja äännöskuvianikiin
minä lasten kanssa täällä saan ruveta koettelemaan.