[28 p. maalisk. 1858.]
Korkeasti kunnioitettava Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Esimies!
Se on kyllä tietty, että Kirjallisuuden Seurassa toissa syksynä
varsinainen päätös on ilmoitettu tulleen tehdyksi sen päälle, ettei
Inkerinmaalle Kirjallisuuden Seuran kustannuksella enää koskaan ketään
saisi lähettää siitä syystä muka, että sieltä on havaittu saatavan
varsin vähän ja jotenkin halpa-arvoisia runoja. Mutta koska minä tähän
päätökseen oikeastansa katson olevan sen syyn, kuin nyt tämän aikaiset
julkisen mielen ohjilliset kovin ovat kiihtyneet kansallisuuden
luonnollisia elon ja olon oikeuksia kieltelemään ja vapaammaksi
pääsemästä uudestansa kiinnemmäksi kytkemään, ettei se niistä
tarpeellisista suitsista varsin itsellisille ihmisellisille jaloillensa
pääsisi; mutta tämmöinen perustus kuin julkisuuden edessä ei millään
lailla voi koossakaan kestää; niin minä nyt, kuin Kirjallisuuden Seura
on voinut taaskin vielä määrätä 60 Ruplaa runojen keräystä varten
"Suomenmaan sisäpuolella" niin minä sitä tahtoisin tämän kautta sekä
Teille että koko Seuralle muistuttaa, että se on aivan tosi, mitä minä
kaikesta vastenhankaisuudesta huolimatta monet kerrat olen
Kirjallisuuden Seuralle vakuuttanut, että länsipuolella Inkerinmaata,
varsinkin Kaarostasta (Oranienbaum) lähtein aina Narvan joelle asti
lauletaan enemmin kuin missään muualla koko siellä maisin, varsinkin
kuin koko se matka enimmäksi osaksi melkein läämältänsä on niiden
laulurikasten venäen uskoisten Inkeroisten asuttavaa tahi että niitä
ainakin likeltä Kaarostaa Laukaan joelle asti, likelle Narvan jokea,
asuu Suomen uskoisten seassa. Sen puolen laulut ovat vielä senkin
puolesta erinomaisen arvoisia, kuin ne ovat aivan omituisia sekä sen
paikkakunnan eripäällänsä olemisen puolesta siellä meren takasyrjässä
että myöskin sen tähden, kuin ne siellä asuvaiset Inkeroiset ovat sen
puolen alkuperäistä kansaa ja niiden edustalla Pietarin kohdalla enin
osa on Savakoita, jotka ennen vanhaan Wiipurin puolelta Rannan
kihlakunnasta lienevät sinne muuttaneet, koska kieli heillä on
likeisintä Wiipurin puheesen. Kuin nyt Ahlqvist ja Slöör muinoin
Sakkulan ja Raudun puolella sekä itäpohjoisessa osassa Inkerinmaan
puolta keräsivät toinen 500, toinen 400 runolaulua ja silläkin
kulmalla vielä Vuoleen pitäjäs on kokonansa koskematointa ja
samanlaista myöskin Valkeasaari, Kelttu ja Rääbowa; niin tottapa siellä
Inkerinmaalla sitten vielä runoja löytyy useammallenkin kuin yhdelle
runonkeräysmiehistölle. Mutta niinkuin sanottu on, Kaarostan ja Narvan
väli, jota on kappale pitemmältä, kuin Kaarostasta itään päin aina
Järvisaaren pitäjän itärajalle Suomalaisia löytyykään, se on ennen
kaikkea välttämättömästi ansaitseva runon keräystä, ja ilman pitemmältä
viipymättä, kuin jo on kipeästi pelättävä, että moni merkillinen vanha
laulu laulajain kuoleman kautta jo on ijäksi päiväksi käsistämme katoon
mennyt. Minä sitä aina olen parasta odotellut ja parasta toivonut;
mutta vaikka Stråhlman ei käynyt Kaarostassakaan asti, eikä edempänä
länteen päin kuin Tyrön kirkolla, niin kuitenkin jo Seurassa päätettiin
koko Inkerinmaan etevimmät runopaikat oikein tavan taiten häviön
jälille heitettäviksi. Kirjoitinhan minä siitä samasta asiasta muinoin
Morgonbladiinkin, ja selitin missä minä niiden paikkain ympäryksellä
silloin kävelin. Minä jo silloin niin kipeästi tunsin tämän
kansallisuuden vihan purevaisuuden, että kuin tulin yhdelle aivan
parhaalle runon paikalle Hevaan joen kulmalle (venäeksi Каваши), niin
se tunto, että nyt minä olin tullut semmoiselle paikalle, jossa runon
saaliit tulisimmaksi poltoksi kiihoittaisivat tämän kansallisuuden
vihan purevaisuuden, jota minulla silloin vielä oli liian vähän puolta
toivottavalla onnella vastustamaan, se tunto silloin minusta kävi niin
raskaasti ja kipeältä mielelle, ettei minussa rehellisellä
tunnollanikaan ollut sitä miestä, että olisin kärsinyt ruveta
yhdeltäkään kysymään näitä vihan valtaan jo silloinkin ennen paperille
panemista tuomittuja runoja. Nyt minä tätä asiata tahdon Teille
mietittäväksi esitellä, että se olisi hyvä aika käsissä, että nyt
ensitulevassa Seuran kokouksessa, johon tämä kirjoitus hyvin ehtii, se
Inkerin maata vihaava ja oikeastansa vaan minun kansallista intoani
siltä kohdalta syrjään kostava päätös tulisi sekä Seurassa että sitten
sanomalehdissäkin kumotuksi julistetuksi ja että määrättäisiin sinne
myöskin lähetettäväksi halullisia runon kerääjiä. Tytärsaaressa,
Lavansaarissa, Seitskaarrossa ja Suursaaressa minä myöskin olen kuullut
olevan runsaasti lauluja. Varmaankin niitä on myöskin Valkijärvelläkin,
joka varsinkin sentähden on merkillinen paikka, kuin siellä on kylä
nimeltä Päivilä ja toinen Ilmala ja vielä Lierilä. Ei etäällä sieltä on
Kaukojani ja muita Kauko nimisiä paikkoja. Suvanto myöskin on likellä,
kaikki semmoisia paikkain nimiä, joita Kalevalassa nimitetään, sillä
minä sen muistan aivan selvään, että joka paikassa sekä Wenäjän
Karjalassa että Suomen puolella aina runoissa sanottiin Päivilä,
niinkuin se vanhassa Kalevalassa läpensä onkin pantu, ehkä se uudessa
Kalevalassa siitä on tullut muutetuksi toisin kuin laulajat sitä
yleisemmin ovat käyttäneet, nimittäin Päiväläksi. Tästä nyt olisi
tutkittava, josko ei ennen vanhaan, kuin Vuoksi oli niin yläällä, että
Kiviniemen kannaksen ylitse vesi kulki Suvantoon, josko ei silloin
liene vesi seisonut Päivilän ja Ilmalan kyliin asti, niin että josko ei
niissä näkyisi jotakuta ennen aikuista rantapengertä.
Kuin minä nyt olen itse täällä Heinävedellä ja aina innollinen Suomen
kansan vanhain runoin kokoon keräämisen perään, niin totta minä täällä
nyt myöskin tahdon itsekkin saada käsilleni ne Kymäläisen runot, joita
täällä vielä osataan; niin että jos Seura tahtoo sitä nyt tarjottua
runomatkarahaa muuttaa matkarahaksi Inkerinmaalle, niin sentähden
Kymäläisen runot eivät häviä; mutta muuten minä tulisella halulla
pyytäisin Seuraa, että nyt aivan vitkailematta määrätä sen maan ihan
parhaisiin runopesiin runon kerääjiä lähetettävän, jossa jo Suomen
uskolaisten harvempilauluisessa paikassa viisin sadoin miestä päälle
jossakussa vähässä ajassa runoja kerätään. Erittäin on mainittava, että
länsi Inkerinmaassa Suomen uskoisetkin vielä käyttävät itkuvirsiä ja
semmoisia Suomen uskoisten itkuvirsiä ei vielä ole kerätty alkuakaan.
Niiden paikkain Wenäen uskolaisten Inkeroisten itkuvirret ovat kyllä
myöskin kirjoituksen ansaitsevia.
Tällä tilaisuudella minä tahdon yhden jo kauvan asianani olleen asian
esitellä, sen, että jos Seura tahtoisi pyytää Murmannia Borgin
Suomalaista Sanakirjaa valmistamaan, niin hän siihen työhön aivan
mielellänsä ryhtyisi. Sitä hän jo viimeis kesänä minulle puhui;
mitä hän nyt vaan virkkanee? Saan minä myöskin kysyä, josko ei
Seura tahtoisi ostaa niitä kappaleita Karjalan Kevätkäköistä
runonkerääjillensä jakaaksensa, joita minulla vielä on Frenkeliltä
saamista. Niitä lienee siellä vielä satakunta. Apoteikkari Clouberg
Wiipurissa lupasi maksaa kopeikka arkkia päälle. Siinä ei sivulukuun
ole täyttä kuutta arkkia, vaikka arkkinumerot osoittavat kuin jos olisi
palainen seitsemättä. Jos Seura ne ottaa vaikka samaan maksuun kuin
Herra Clouberg, niin jääpi niistä ainakin kuletusmaksu Helsingistä
Wiipuriin pois.