[15 p. maalisk. 1849.]
Veli armahaiseni!
Kiitoksia paljon lähettämistäsi sanoistani. Työni kulkee jo tavallista
kulkuansa, niin että joka päiväksi pitäisi yksi arkki valmistuman,
jolla tavalla työ jo lokakuun lopulla päättyisi. Tällä kerralla lähetän
Meurmanille häneltä nykyisin katsottavakseni lähetetyt parikymmentä
viimeistä arkkia Sinun valmistamiasi. Olen niistä kyllä poiskin
pyyhkinyt muutamia varsinkin uudissanoja, jos tunsin vähemmin
onnistuneeksi, kuin joku toisin tavoin tehty sana taikka omassa
tiedossani löytyvä vanhakin, joka tavallisesti pääsi entisen siaan.
Olisi useasta sanasta kysyttäväkin jotain, mutta kysyn nyt vaan
kahdesta: _tahrastaa_ ja _li'astaa_ eivät mielestäni olisi verba
activakaan, kuin ovat yksiköstä tehdyt, ja niinkuin jo itse Laukossa
puhuin: _suomestaa_ (Schildt), _herrastaa, ajastaa, myöhästää, edestää_
j.m. ovat neutra ja merkitseevät peräti toista, kuin: _ar'istaa,
myöhistää, suomistaa, edistää_. Mutta ovatkos _tahrastaa, li'astaa_
eläviä sanoja ja onkos niiden tapaisia paljonkin liikkeellä ja
käytöksessä? Liitin minä sanat _lik'aa, tahr'aa_ ainakin, jos paikoin
olivat poisjääneet ja eikös nämät sanat lienekkin tavallisimmat? Ovat
ne entisiin sanakirjoihinkin otetut, joissa niitä toisia ei löydy'.
Jos Meurman lähettää minun valmistamiani arkkia katsottavaksesi, niin
pyydä' niitä korjaella' säästämättä sekä poispyyhkimällä kelvottomien
että vi'allisien parantelemalla ja lisäämälläkin tarpeellisilla
sanoilla. Uudissanojen tekoa olen pyytänyt välttää', missä vaan olen
voinut, jos ei varsin sopiva ja ymmärrettävä muoto ole' mieleen
pistäytynyt taikka suurempi tarvis vaatinut. Luonnollisuus tarvitsee
kielessäkin tulla' hoidetuksi, eikä sitä kukaan osaakkaan paheksia',
että, jos toisessa kielessä mitä sanotaan yhdellä sanalla, sen eteen
Suomessa tarvitaan useampi taikka toisin asetettu lause. Muihinkin
kieliin varsinkin latinaksi kääntäessä tarvitaan paljonkin katsoa' sen
kielen tapaa, eikä väkisinkään tehdä' uudissanoja ja muukalais mukasia
lauseita. Suomi kyllä suvaitsee paremmin uudissanojen tekoa, mutta
tahtoo niitä tarkasti säännöllisiksi. On niitä vi'akkaita johtosanoja
Latinalaisiltakin tehty. Nimitettyäni essivus akademialaisen Bötlingkin
luona Pietarissa, moitti hän kohta sen väärää johtoa ja sanoi päätteen
ivus voivan liitettää ainoastansa participiumiin praet. pass., esim.
nominatus, genitus, datus, mutta kuin mainittu participium sanalla esse
ei ole', niin voipi siitä sen siaan tehtää' entialis (absentialis
j.m.), joka toki olisi oikeampi.
Sanotaanhan Vesilahdellakin: tuleevat, sanoovat, niinkuin sanoovat
Valkealassakin ja muu'alla Kymen tienoilla, joissa Hämeen puhe jo
alkaa. Tietänethän kuinka laajalta mainittu puheentapa käytetään ja
missä taas: tulevat, sanovat alkaa puhuttaa'. Ole' hyvä ja ilmoita'
siitä minulle. Täällä sanotaan: sannoot, tulloot, niinkuin muu'allakin
Viipurin läänissä ja Inkerin maalla, Savossa taas sanotaan: tuloovat,
sanoovatten.
Kuuluu Viipurin Ränteriassa olleen kirjoittajan yrittäneen väärällä
avaimella päästä ruunun rahoja kopistamaan, mutta onnettomuudeksi
juuttuikin hänen avaimensa liikkumattomaksi oveen. Hätäyksen sanotaan
tehneen sekä kirjoittajan että Räntmestarin vuoteen omaksi.