[12 p. helmik. 1848.]
Jaloarvonen Herra Tohtori!
Iloisessa toivossa olen minä, että ette katso' lii'an paljon
luottauneeni rakkautehenne tietouden edistämiseen, sillä 50 ruplaa
hopeassa olen minä täkäläiseltä Seuralta anonut päästäkseni Inkerin
puolelta ja Novgorodin sekä Tverin lääneistä keräämään lauluja sekä
muuta kerättävää. Se on minulle jo luvattukin. Epäelemättä on Wiipurin
Seurakin ottanut samallaisen anomuksen korvihinsa. Vielä on omiakin
rahatuloja. Niiden turvissa ai'on siis lähteä' parin viikon päästä
matkoilleni vahvassa toivossa että vähitellen suoriutua' Teidän
luoksenne Sibiriaan asti. Ainakin Kasaniin asti toivon pääseväni
vaivaamatta Teitä matkarahoilla auttamaan, ja näin Teitä vakuutettuani
vähemmästä kustannuksesta kuin viimeisessä kirjauksessani tapahtua'
taisi, luotan vakavasti siihen, että Tekin hyvän asian puolesta panette
neuvonne yhteen. Varmaankin saisi Pietarin Akademialtakin apua kuinhan
olisi jotakuta Akademialle tärkeämpää, jota saisin matkalla ja sen
päässä toimittaa', tutkia' ja tiedustella'. Ehkä auttaisi, jos olisitte
hyvä ja puolustaisitte minua Sjögrenillä. Saisinhan minä matkalla
rahvaan vanhasta puheesta, jäännöksistä ja muista merkeistä etsiä'
tarkempia tietoja kussakin paikoin ennen asuneesta kansasta, joista jo
kartat ovat antaneet paljon johdaketta, mutta monissa paikoin ei sitä
enemmin, että ovathan vaan osoittaneet jonkun muukalaisen kansan ennen
siellä olleen, mutta rahvaan muistissa, jäännöksissä ja muissa
merkeissä, joita vasta paikalla taitaa tavata', voidaan kuitenkin
tulla' paljoa enemmin tietämään.
Olisi minulla kyllä tarvis ja suuri halu täyttää' lukemiseni täällä
Yliopistossa, mutta kuin varat estäävät ja luonto ei suinkaan kärsisi
lainoja tekemään ja ilman sitä nyt ja ei muulloin Kalevala suuresti
vaatii lisäystä, nyt ja ei muulloin Sibiriassa on kunnollinen
johdattaja, niin olisi se väärin, jos nyt tuleviin tietämättömiin
aikoihin lykkäisin asian, erinomattain kuin nyt on veres halu, joka ei
anna' rauhaa ennen kuin sen mieliksi on tehty. Kulunut aikakin olisi
vahingoksi.
Jo kesällä kuulin Valtaneuvokselta Sjögreniltä että olette anoneet
paluu-matkarahoja, joita jäl'emmältä on luvattukin, kuin olen
tietääkseni saanut, mutta joulun aikana tänne tulleesta kirjauksestanne
nä'en että "ehkä oli Teillä mieli palaita' jo maaliskuussa, niin olette
kuitenkin sittemme päättäneet pyytää' vuosiraha vieläkin vuodeksi". Jos
ette olisi tätä päätöstänne täyttäneetkään, niin onhan kuitenkin Reguli
jossakussa samoilla teillä kuin Tekin, sillä Pietarissa kuulin minä
hänen Ungarista jo olleen lähetetyn takaisin matkoille Sibirian
puolelle. Tietänette itsekin häntä ei olevan pitämistä niin suuressa
arvossa, jonka tähden parahiten luotankin Teihin. Olkaate siis niin
hyvä ja kirjoittakaate Valtaneuvoksen Sjögrenin luokse minulle
vastauksen; hänen kauttansa minä voin saada' kirjauksenne käsihini,
sillä parin viikon perästä mahtanen jo lähteä' täältä. Pyydän
kuitenkin, että olisitte niin hyvä ja sallisitte muutamia kuukausia
viipymääni Kalevalan j.n.e. hyväksi. Määrätkääte kuitenkin kuin
kiirusti pitäisi joutumani. Olisin kyllä saattanut odottaa' kunnes
viimeiselle kirjaukselleni lähettäisitte vastauksen, mutta sitte olisi
jäänyt koko joukko jos ei kaikkikin aika runokeruusta pois, ja Seurat
eivät suinkaan olisi antaneet mitään, niin että jos olisittekin tahtova
minua luoksenne, niin se olisi tullut Teille paljoa enemmin maksamaan.
Nyt toivon toimittavani yhdellä tiellä kaksikin aivan tarpeellista
asiaa. Jos vielä en tulisikkaan Sibiriaan, niin on kuitenkin runon
kerääminen niin tärkeä asia, että jo sen tähdenkin lähtisin, sillä
Kalevalan runoja on paljon Inkerin maalla ja mitä jo on kerätty, on
aivan hajanaista sillänsä Kalevalaan panna' ja vahinko olisi, jos ne
nyt eivät tulisi Kalevalaan täydellisempinä.
Olkaate siis niin hyvä ja kirjoittakaate Sjögrenin luokse minulle,
kyllä minä sieltä saan.
Nöyrin palvelijanne
D. E. D. Europaeus.
Hels[ingissä] 12 helmekuussa 1848.