Helsingistä 13 Tammik. 1848.
Jaloarvonen Herra Tohtori!
Vahinko oli, kuin en viimeisessä kirjassa saanut kirjoittaa` suuresta
halustani, tulla` itse Sibiriaan ja Korkeaan Aasiaan Suomalaisien
jälkiä, jäännöksiä j.n.e. hakemaan. Jos olisin aj'oissa ennen nähnyt
kirjaustanne Aamulehdessä, jossa mainitsette tahtovanne pyytää`
Pietarin Akademialta edemmäksikin matkarahaa, niin olisin voinut
kirjoittaakkin, mutta pahuus kuin en tuota tietänyt. Minulla on niin
suuri halu päästä` seurohinne ja siellä tutkia` sekä kieliä että
erinomattain mitä olisi avuksi "tutkinnoilleni Suomalaisien
esi-isistä". En voi` suinkaan uskoa`, että Suomalaiset olisivat
yhdettömäksi jättäneet perikotinsa ja että sinne jääneiden kieli olisi
enemmin erkenevä täkäläisestä, kuin Vironkaan kieli. Kielemme suuri
säännöllisyys tekee sen ikuisen lujaksi ja sitkeäksi, ja erinomattain
voipikin se kestää` paikallansa olevassa kansassa paremmin kuin
liikkuvassa. Onkin Suomen kieli täälläkin pidättänyt monen
tuhatvuotisen luontonsa, sillä jos siinä olisi suurempia eroituksia
tapahtunut, niin sittehän olisi suurempia eroituksia tapahtunut, niin
sittehän olisi Sodankylästä Inkerinmaalle asti joka ainoa mies ruvennut
yksin tuumin samalla lailla muuttamaan kieltä, joka on mahdotointa;
mutta nyt on koko sillä matkalla aivan vähän eroitusta kielessä, ja
siitä aj'asta kuin kaikki nyt niin hajonneet asukkaat asuivat yksillä
tulilla taikka niin vähässä paikassa ja vähälukuisina, että puhuivat
aivan samaa murretta, ei kieli ole` kuitenkaan paljon muuttunut yhden
kuin toisenkaan murteessa. On siitä aj'asta uskottavastikin usiempia
tuhansia vuosia. Eikös sitte kielen vielä enemminkin pitäisi pysymän
alkuluonnossansa siinä kansassa, joka itsekin asuu alkuluonnossansa ja
alkumaassansa. Niitä minulla on halu etsiä`. Ymmärrättehän, mikä
suuriarvoinen asia se olisi Isänmaallemme.
Nyt on Mag. Berstadi jo pois luotanne; tahtokaat toki minua
apukumppaliksenne, kaikella lailla ko'en olla` Teille avuksi. Onkin
halu minulla sekä kieliä että historiallisia asioja tutkia`, ja
luulenkin kieletkin pystyvän päähäni, sillä kaikille äänille minulla on
tarkka korva. Wenättä äännän kuin itse Wenäläinen. Valtaneuvos Grotikin
ylisti minun "goda uttal i ryskan". Sepä se onkin mielestäni suurin
asia sellaisia raakoja kieliä oppiessa, että oikein hoksata` kaikki
niiden äänet, eikä sekautua`, kuin kuulee niiden syvää puheen pitoa, ja
että osata` haastaa` heidän kieltä niin, etteivät äänestä tuntisikaan
muukalaisiksi.
Runotaitomme, kielemme ja vanhan historiamme tuntemisen nimitin kerran
Suomettaressa kolmeksi voimallisimmaksi kohottimeksi Suomalaiselle
mielelle. Sentähden onkin tekeilläni toinen paljoa tarkempi Runooppi,
kuin Suomettaressa olin kirjoittanut, sekä lyhyttä kielioppiakin eli
oikeimmiten kirjoituspu'un oppia, Rättskrifningslära, ai'on kohta
kirjoittaa` osaksi sen jälkeen, kuin kirjoitin Suomettaressa "Suomen
kielestä kirjalla käytettävänä". Kaikissa ko'ettelen Suomen mieltä
ny'ästä`. Mutta tiedätte, ettei mittään voi` ny'ästä` sitä enemmin,
kuin jos mitä erinomaista löytäisi tuolla Korkeassa Aasiassa. Sehän
antaisi Teidänkin reisullenne vähän korkeamman arvon ja onkin se
reisunne päätarkoituksia.
Kuinhan minä vaan pääsisin sinne, niin kyllä luulen voivani tulla`
aikoin, sillä jo olen ko'etellut, ja tuhansia keinoja löytyy, millä
el'äkettäni voin saada`, niin ettei olekkaan mieli minulla tulla`
Teidän kanssa takasin ehkä tahdon olla` Teidän apuna, kuin kauan voin,
niin että opin sen puolen puheille ja asioille.
Jos minua suvaitsette, niin rukoelen Teiltä sitte kyytirahaa. Kyllä
mahtaa Kirjallisuuden Seuratkin täällä auttaa vähän, jos olisi aikaa
viipyä` pari kuukautta Tverin Karjalaisien luona taikka Bieloseron
Tsuudilaisien, johon kyllä maksaisivat matkarahan.