[19 p. lokak. -- 10 p. marrask. 1S47.]
_Matkakertomus_.
Paljon aikaa mitään virkkamatta oltuani, pitäisi jo olemankin kertynyt
jotain virkkamista ja kylläpä se niin onkin.
Makulan kylästä Uudella Kirkolla päätimme er'etä kumpanenkin
kulmallensa: kumppalini kirkolle ja siitä etemmäksi itään päin, ja minä
taas länteen päin meren rantaan asti. Juvan ja Karjalaisien kylässä oli
lauluja kyllä, erinomattain viimeisessä. Kuitenkin en voinut viipyä`
siinä tarpeeksi asti, kuin olimme päättäneet yhtyä` Kivennavan kirkolia
viikon perästä ja koko viikko uhkasi kulua` lopulle jo viimeisessä
kylässä. Kesken piti lähteä` pois Seivästön kylään. Siellä tapahtui se
kumma, että eräs akka, kohta kylään tultuani sanoi minulle: "sie kuin
et olle` niien heräntäisien uskoa, tahot meille sitä opettaa`". Pääsyy
tähän hänen luuloonsa oli se, että minulla oli joukko pieniä kirjoja
mu'assani, joita lupasin antaa` lauluista, kaskuista, ruo'asta j.n.e.,
ja näitä kirjoja arveli hän "heräntäisien kirjoiksi". Minä kyllä ko'in
vakuuttaa` häntä oikeasta asiasta, kuin parain taisin, mutta kuitenkin
oli toisena päivänä ympäri kylän puhe`, että minä kirjoillani tahdon
levittää` "pukin" uskoa. Tämä viimeinen nimitys on mahtanut tulla`
siitä, että sen kylän kuuluvilla olevat heräntäiset[7] sanottiin
kokouksissaan välistä hyppivän niinkuin pukit. Uuella Kirkolla
itsessänsä niitä ei kuulunut olevan muuta kuin yhdessä kylässä
Kivennavan rajalla, mutta Kivennavalla, Pyhäristillä ja Walkijärvellä
sanottiin niitä löytyvän enemmin.
Vaikealta nä'ytti nyt niinkuin ainakin saadaä` erinomattain naisvä'en
päistä pois kerran otettua ajatusta, ja saada` heitä lauluille. Aina
sitä katsotaan häpeäksi antaa perää siitä kuin ovat asiasta päättäneet.
Minä kyllä ko'in sel'ittää`: että esivalta tahtoo tarkempaa tietoa,
kuin kieltä kussain paikoin käytetään; että siitä tarkemman sel'on
saatua, käräjissä ja kaikissa oikeuksissa kirjoitukset ruvetaan
tekemään suomeksi, ja monta muuta, jotka kuitenkin eivät tahtoneet
auttaa`. Aikakin kiirehti ja siitä kylästä piti siis lähteä` vähällä
saaliilla. Kirkolle asti kävin siitä viipymättä, jossa toisena aamuna
vähän aikaa olin Armovuoden Saarnaajan Branderin luona. Häneltä sain
kirjoja lisäksi, joiden kanssa läksin Kivennavalle päin. Sykiälän
kylässä kirjoitin vähäisen, mutta enemmin Kuutterserän kylässä, jossa
olivatkin sen pitäjän heräntäiset. Vanhaa sokeaa ämmää kehuttiin
hyväksi laulajaksi, mutta sanottiin jo tulleen heräntäiseksi, jonka
tähden päätettiin, hänen ei rupeavan maallisia lauluja laulamaan.
Kokeeksi menin yhtähyvin ämmän luokse, sanoin olevani lähetetyn Suomen
kieltä tutkimaan j.n.e., jonka varaksi erinomattain on tarvis
kirjoittaa` lauluja, pyytäen ämmää sanelemaan vanhoja oppimiansa. Eipä
tahtonutkaan ämmä ruveta` käsin "maallisiin renkutuksiin", mutta empä
antanut minäkään perää. Ystävällisesti selitin hänelle, että lauluista
tulee` Suomen kielelle paljon hyötyä, kuin tarkemmin saadaan tietää`,
kuinka rahvas käyttää kieltä ja ajattelee asioista, jonka asian
tarkemmin tutkittua käräjissä ja kaikissa oikeuksissa ruvetaan
käyttämään omaa kieltä, mutta joissa Ruotsia nyt käytetään, sentähden,
että se jo ennen on saatu niin täydelliseksi kirjalla täytettäväksi.
Kuin nyt Suomen maa on tullut Ruotsin vallasta pois, niin ei sitä enään
ole` tarvis Ruotsin kieltä käräjissä; sentähden pyydetään nyt Suomen
kieltä kelvolliseksi sen siaan. Siitä nä'et, ämmä kulta! sanoin minä,
että tässä asiassa on sen ja monen muun puolesta suuri hyöty
maakunnalle ja käskeehän Jumalakin hyvää tekemään ja sanoo, että usko
pitää osoitettaman töillä ja että usko ilman töitä on kuollut; myöskin
joka voipi hyvää tehdä`, ja ei sitä te'e`, se on hänelle synniksi.
Näillä ja muilla kehoituksilla sekä hyvien jumalisien kirjojen
lupaamalla myönnytinkin ämmän kohta ja muut rupesivat yhtä mielellään
perästä lauluille.
Tämän paikan heräntäisistäkin pitäisi jotakuta virkkamani. Paljon en
voi` sanoa`, kuin paljon en tiedä`, ehkä yöpaikassani pitkälle yöhön
pidin puhetta sen talon heräntäis-isännän kanssa. Puhe` oli enimmiten
ulkonaisesta jumalisuudesta ja kaiken yötä kestävistä rukoelemisista.
Kuinka sellaiset ihmiset ymmärtäävät monta paikkaa Jumalan sanasta,
osoittaa se tämän miehen lause`, "että Jumalan sana käskee meitä
ristiämme hakemaan", jonka hän otti Virsikirjan lopulla olevista
sanoista, "että -- -- -- kärsivällisest' kantasimme ristiämm', ja
hakisimme sielullemme elatusta tästä kirjast' kullaisesta", ja niinkuin
näkyy, ymmärsi hän nämät sanat varsin väärin sitoen erittäin olevat
sanat yhteen.
Täkäläisiä heräntäisiä Vapahtajan mitalla: "tuntekaat heitä
hedelmistänsä" arvaten, jäävät he hyvin takaperäisiksi, sillä talonsa
työt ovat he jättäneet lii'an paljon laimiolle, kuin ovat tunteneet
opetuksen: "älkäät ko'otko` tavaroita maailmassa" niin hyvin sopivan
mietittäväksi ja helpottavaksi työtä tehdessänsä -- luonnollisesti
tässäin oman vähän ymmärryksensä syystä erehtyen. Näin oli tästä heille
kasvanut pahoja hedelmiä, ja luonnollisesti muillekin, sillä varakas
voipi tehdä` muillekin hyvää, mutta varatoin ei, ompa vielä muille
rasitukseksikin. Eräs tyttö osti minulta kirjan; "Neuvoja rikkaaksi ja
onnelliseksi päästäksensä", jota erinomattain ylistin. Toisena päivänä
tarjosi äiti sitä takaisin, sentähden, ettei siinä Jesuksen nimeä
mainita`. Minä kyllä kovin saarnasin hänelle, että elävä usko vaatii
meitä kaikkia luvallisia neuvoja etsimään, saadaksemme varoja kuta
enemmin sitä parempi, sillä varoja myöten voimme enemmin ja vähemmin
tehdä` rakkauden töitäkin. Muutakin panin lisäksi mitä tiesin sekä
raamatun sanoja, että omasta ymmärryksestäni, mutta kuin tarpeekseni
saarnattuani viimeisellä kysyin, tahtooko hän kirjaa vain ei, niin
yhtähyvin sanoi ei tahtovansa kirjaa, josta siis sai rahat takaisin ja
kovia sanoja päällisiksi. Tästäkin näkee kuinka usein Suomalaiset
pysyyvät päätöksissänsä, vaikka kuinka kokisi sel'ittää` asiaa toisin
päin.
Tässä kylässä kirjoitin lauluja niityllä vä'en työtä tehdessä, niinkuin
jo muutamissa muissakin kylissä. Se käypi aivan hyvin. Ilman sitä
keinoa olisi työaika aivan sopimaton laulun keräämiseksi, mutta sen
kautta, että työn sivussa laulatetaankin, voipi se vähemmällä hinnalla
saataa`. Viimeiseltä jo yli viikon määrän viivyttyäni läksin Kivennavan
kirkolle päin, jossa sitte taas kumppalini kanssa tapanimme yhteen
pappilassa Provasti Höijerin luona.
Tähän asti oli laulu pitänyt saman tapansa, kuin jo Makulassa:
historiallisia lauluja en tavannut muuta kuin vähän alkua Kojosen
poj'an lauluun, jota jäl'emmältä usein on saatu. Siinä kutsutaan
Kojoisen poikaa Iivanaksi, joka "läksi Konnulta (Kantelettaren Kömmi)
kosihin, naimahan Narintkan päästä, Tuolta hänelle Anni annettihin"
j.n.e. Paikka mahtaa olla` sama kuin Lahen Kontu, kylä Pietatarista
länsi-pohjosiin päin.
Kivennavalta päätimme lähteä` suorastansa Pietariin, että passien
vaihettua paremmin saattaa` kävellä rajan toisellakin puolella. Ensin
tulimme Valkijärvelle Kirkkoherran Konstantin Schröderin luokse, joka
on tunnettu mies monen Suomalaisiin sanomiin lähetetyn hyvän ja
mietittävän kirjoituksen kautta. Harva papismies Suomessa mahtaa pitää`
taloutensa niin toimessa kuin hän. Koko joukko mehiläispesiä oli
hänellä, kaksi suurta mutauuniakin. Peltonsakin mullan oli hän antanut
tutkia` Kemian taitavalta mieheltä. Hupa oli hänen parissansa olentomme
ja hänen kanssansa ajoimme siitä Pietariinkin. Suomen hautojen Mä'ellä
viivyimme Pietarin Suomen Provastin Sirénin pereen luona. Nimi Suomen
hautojen mäki luullaan olevan Aleksander Newskin aikuinen, mutta
silloin olisi kyllä sen nimi jo tehty Ruotsin hautojen mä'eksi, kuin
sota oikeastansa kävi Ruotsalaisia vasten, jos vaikka Suomalaisiakin
heidän allansa sotivat. Luulisin nimeä vanhemmaksi, jo sen aikuiseksi,
kuin Turun Suomalaiset kulkivat niiden paikkojen yli Suomeen päin,
jolloin Suomen nimi vielä oli erinäisen kansakunnan oma. Tuskin olisi
se tullut silloin, kuin täkäläisiäkin asukkaita ruvettiin Suomalaisiksi
kutsumaan.
Pietarin suureen kaupunkiin tulimma. Siellä oli rahatoin olento
Provasti Sirénin hyvyyden kautta Hänen huoneissansa. Muutoin käveemistä
kyllä loppumattomilla kaduilla lämpymän paahteessa. Akademikot Sjögren
ja Koppen, joita tavoitimme, olivat maalla, niinkuin kaikki muutkin,
jotka välilleen pääsneevät.
Tarpeen jälkeen viivyttyämme kaupungissa läksimme takaisin pohjaisiin
päin Toksowan kirkolle vähän kolmatta kymmentä virstaa kaupungista.
Siellä tapasimme Kontrahti Provastin Skoten luona Valta Neuvoksen
Sjögrenin, jolta saimme joitakuita hyviä tietoja sekä Tsuutilaisista
muinaisuuksista Pietarissa, että Suomalaisista Wenäen maan sisässä, ja
siellä olevista vanhoista haudoista.
Laulujen saalis nyt muuttui vähän toisenlaiseksi. Historiallisia
lauluja oli enemmin ja usiempia Kalevalankin lauluja. Merkillisin
kaikista oli se, että lauluun: _Pääskyläinen päivälintu_ liitettiin
maailman luominen munasta (Kvl. I, 300-315). Laulua pääskyläinen
päivälintu on laulettu kolmella tavalla, ollen aina vaan lopulla
eroitus, nimittäin: niin kuin se tavataan Kantelettaressa, toiseksi
niinkuin se yleiseen laulettiin Uudella Kirkolla ja seuraa tässä
painettuna, ja kolmanneksi: luomisen kertomukseen liitettynä, joka
myöskin seuraa tätä. Ensimäinen tapa on selvästi sekoitus Kantelettaren
3:nen osan 47:nen laulun kanssa, joka laulu itsekin lauletaan täällä
niin tarkoin kuin Kantelettaressakin. Toinen ja kolmans tapa kuuluuvat
nähtävästi yhteen ja tavataankin toivottavasti vasta vielä laulettuna
yhdessä jatkossa. Yhdessä paikassa ovat laulajat jättäneet pois päivän,
kuun ja tähtien luomisen, toisessa taas ovat jättäneet maan luomisen
pois (tuosta kasvo kaunis saari, vertaa`: munasen alanen puoli
alaiseksi maaemäksi). Kukas ei ihmetellen keksi` tässä laulussa veden
paisumisen, Noan arkin ja häneltä lähetetyn kaarneen ja kyyhkyisen
merkillisellä tavalla osoitetuksi. Sanat "lensi suurelle mä'elle,
korkealle kukkulalle" ovat väärin tulleet lauluun, jonka näyttäävät
sanat "löynnyt ei maata ma'ataksensa". Tästä nähdään, että koko maa oli
vedeltä peitetty, se on: vedenpaisumus oli. Sana "tuosta kasvoi kaunis
saari" osoittaa taikka sitä, että veden laskeudessa joku kukkula yleni
ensin saareksi, sitte suureni maaksi, taikka sitä, että Suomalaiset
ennen, niin kuin Grekalaiset ja Romalaisetkin, pitivät maata saarena
mereltä, (okeanilta) piiritettynä, jolloin saari tässä merkitsee samaa,
kuin maaemä Kalevalassa.
Jo on ennen nähty sekoitukseksi luomisen laulu Wäinämöisen laulun
kanssa yhdistettynä; nyt ne ovat pääsneet toisistansa, ja toinen oikea
yhteys saatu siaan, joka osoittaa maan uudistumisen vedenpaisumuksen
jälkeen. Tämä ihmeteltävä laulu seuraa tässä sellaisena kuin sitä
olemme tavanneet muutamilta laulajilta.
Uudella Kirkolla laulettiin:
Pääskyläinen päivä lintu.
Yö lintu lepakko lintu
Lenteli kesäsen päivän.
Sykysyisen yön pimeän.
Etsi maata maataksensa.
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä.
Murtoa muniaksensa;
Löynnyt ei maata maataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.
Lensi suurelle mä'elle.
Korkealle kukkulalle;
Näki laivasen merellä,
Punamaston purjehtivan.
Lensi laivan portahalle,
Laivan keulalle keinahti.
Valo vaskisen pesosen,
Muni kultaisen munasen.
Toi Jumala suuren tuulen.
Lännen kolkalta lähetti.
Laiva kaatu kallellensa.
Sysähysi syrjällensä.
Muna vierähti vetehen,
Pesä pyörähti perästä
Meren mustahan mutahan,
Sakean saven sekahan.
Tuohon saari siunahusi.
Nuori nurmi saaren päälle,
Nuori neito nurmen päälle;
Tuota käivät kaikk' kosissa;
Käivät pipit, käivät papit,
Käivät hovin hoikat herrat.
Käivät Narvan nappisaksat,
Eipä neiti nuoille mennyt.
Tulipa viimein Nurmi Tuomas,
Otti neitosen rekehen,
Löipä ohjalla oritta,
Helmiruoskalla hevoista;
Hepo juoksi tie helisi,
Kangas kultainen kulisi,
Reki rautainen rämisi,
Vemmel piukki pihlajainen,
Ulvoit ukset Uuen Linnan
Vinkuit Wiipurin veräjät,
Tuota neittä vietäessä,
Kultaa kul'ettaessa.
Toksovalla ja Lempälässä laulettiin alku edellisen tavalla ja
sittemmin:
Muna vierähti vetehen,
Pesä pyörähti perästä.
Pääsky lintu, päivä lintu,
Yö lintu, lepakko lintu
Kiiteleepi, liiteleepi
Etsiipi munasiansa:
Lensip' on sepän pajahan,
Te'etti rautaisen haravan.
Piit panetti pihlajaiset
Millä hän meret haravoi,
Meren rannat raapustellen;
Löysi puolen ruskulaista,
Tuop' on päivä taivahalla,
Löysi puolen valkulaista,
Tuop' on kuuna taivahalla,
Löysip' on muruja muita,
Nuo tähiksi taivahalle.
Mitä muihin vanhoihin lauluihin kuuluu, niin olemme saaneet pitkän
laulun Wäinämöisen kanteleen soitosta, jossa häntä jo kutsutaankin
"sokeaksi" ja "vähännäköiseksi". Muutenkin on laulu peräti toinen, kuin
Kalevalassa löytyviä. Toinen laulu on "Kallervosta (Kullervosta) ja
Untamosta", lopulla käyvä yhteen Kullervon laulun kanssa Kalevalassa.
Ilman sitä on saatu Wäinämöisen ja Joukamoisen yhteen ajamisesta,
Ilmarisen naisen valamisesta j.n.e. Kaikki nämät laulut olemme saaneet
lyhyellä matkalla Toksovalla, Lempola ja Vuoleella. Kuin sentähden emme
ole` ker'enneet paljon muuta tehdä`, kuin tiedustella`, mitä lauluja
kussakin on toivomista, niin tarvitaan tänne välttämättömästi toiset
laulujen kerääjät pit'emmäksi aj'aksi. Jopa kirjoitimmekin Lempälästä
Kirjallisuuden Seuralle Helsinkiin siitä, ja lähetimme osan lii'oista
matkarahoistamme. Suotava olisi vaan, että halullisia ilmautuisi näitä
vasten. Kalevala vaatii sitä välttämättömästi, sillä se kadottaisi ylen
paljon, jos täkäläiset laulut eivät täydellisesti kerättyinä tulisi
tekeillä olevaan toiseen Kalevalan painoon. Hyvin kyllä joutaa se vähän
odottaakkin näin tärkeää asiaa, kuinhan vaan keväeksi kerkeää valmiiksi
ensimäisillä laivoilla menemään ul'os maailmaan. Siinäkin pitäisi
runojen keruulle kiirehdittämän, sillä runotkaan eivät ole` niin kohta
kerätyt kuin luulisi, ja ilman sitä löytyy siellä niin ko'olta runoja,
että kuukausia tarvitsisi joka pitäjälle joksikin tarkoin saadaksensa.
Näitä paikkoja tähän asti Suomessa ei ole` pidettykään runon pesinä,
mutta yhtähyvin voipi koko Inkerinmaata ja sen likipaikkoja Suomen
puolella, erinomattain Käkisalmeen päin kutsua` miltei niin hyväksi
runon pesäksi, kuin parahat paikat Wenäen Karjalassa.
Kieli Toksovalla, Lempälässä ja Vuoleella on vielä enemmin kuin Uudella
Kirkolla Wenäen Karjalan kielen tapainen. Wajaanta sia sanotaan aina
kahdella _t_:llä, esim. _huoletta, leivättä_, ja ei _huoleta, leivätä_.
Pitkä _aa_ ja _ää_ äännetään _oa_ ja _eä_, esim. _moa, peä_,
erinomattain Inkerikkojen eli Wenäen uskoisien Suomalaisien se'assa,
jotka myös aina sanoivat _hakra_, [_kakra_?], _kopra_, mutta joka
puheentapa Luteruksen uskoisien se'assa oli häviämään päin. Muuten oli
puheenparsi sama kuin Uudella Kirkollakin.
Syy oli meillä nyt tuumia`, kuin vielä kävisimme Wepsäläisien ja
Karjalaisien luona Uuden Linnan (Novgorodin) läänin itäisissä osissa.
Läksimmä siis uudelleen Pietariin, ja pari päivää siellä viivyttyämme
edemmäksi höyryvaunuilla Paulovskin kaupunkiin. Siellä etsimme
Valtaneuvoksen Köppenin, jolta me otettiin vastaan suurella
suotuisuudella. Häneltä saimme tärkeitä kansakuntaisia tietoja
Wepsäläisistä, Karjalaisista j.n.e. Wenäen maalla, ja enemmin lupasi
hän, kuin Pietariin muutaituansa tulisimme häntä tervehtimään.
Paulovskista läksimme kolmen virstan päähän, Wenjo'en kirkolle, jolla
Kirkkoherran Avenariuksen luona vietimme aivan huvan ja hyötysän
viikon, joka kului lauluja ja muita asioja kirjoittaessa sekä
kävelemisissä välistä Kirkkoherran loistosassa ja mehiläisistä
hyrisevässä hedelmätarhassa, toisen kerran taas Professor Kutorgan
tutkimisia kivikunnassa katsellen kävelimme pitkin Wenjo'en uraa taikka
mänimme kuuntelemaan isoa soitteloa Pavlovskissa. Täällä, niinkuin
Lempälässäkin sekä Vuoleella annoimme kuuloittaa` tulleemme Suomen
kieltä Kirjallisuuden Seuran vaatimuksesta tutkimaan, jota varten
erinomattain tarvitsemme lauluja, satuja, sanalaskuja ja arvoituksia,
jonka kautta saimme rahvaan luopumaan epäelyksistänsä. Pitäisi
Suomessakin niinkuin Inkerin maalla kuuloitettaman vasta Jumalan
palveluksen lopetettua. Lukkarilta tapahtuu se heillä tavallisesti
silloinkin, paitsi jos erinomaisempia kuuloituksia löytyy.
Vaikka nyt enään ei ollut muuta kuin kolme viikkoa pantavana matkan
varaksi Wepsäläisien luokse, niin päätimme yhtähyvin lähteä`. Jalkasin
kul'imme Päähkinälinnaan asti, siitä Kanavaa myöten Uuteen Ladogaan,
sitte postihevoisilla Tihvinaan ja siitä itäpohjaisiin päin taas
jalkasin 80 virstaa Peloilaan (eli Peloilha kuin Wepsäläiset sanoovat);
Wenäeksi kutsutaan kylä Peluschi. Kielen siellä löysimme vähemmin
erilaiseksi tutkituista Wepsän murteista, kuin olisimme toivoneet,
kuitenkin saimme sanakirja kädessä lukkaria kysytellen tukulta
erilaisia sanoja ja uusia osoituksia jo ennen sanotulle lauseelle,
että Wepsän kielessä näkyy kielemme luonto alkuperäisessä
säännöllisyydessänsä. Täällä oli lausukoilla monikon 3:nen kohdan
pääte` sama kuin Suomessa ja ei niinkuin Wenäen Karjalassa ja Aunuksen
maalla, joissa sanotaan esim. _myö tullah_. Tässä eriäävät kuitenkin
Wepsäläisemme senkautta, että sanoovat esim. _tuleebat, saabat_,
pehmentämättä p:tä yksiköistä _tuleebi, saabi_ v:ksi. Tässäkin nähdään
kovempi muoto alkuperäiseksi ja Kalevalassa sekä Kantelettaressa
käytetty muoto, esim. _tulevi_ myöhemmin tulleeksi. Senkin tähden voisi
yleiseen Suomessa käytetty pääte` _-pi_ runoissamme käytettää` pikemmin
kuin _-vi_.
Kau'an ei ollut meillä joutoa viipyä` Peloilan tienoilla; Karjalaisien
luokse mennä` sitä vähempi. Palaisimme siis takaisin Tihvinaan. Siellä
tapasimme erään hoviherran, jonka tilukset olivat liki Peloilaa ja joka
mieluisasti lupasi tarkemmin tutkia` tiluksillansa löytyv[i]ä
hautakumpuja. Niistä nä'imme Peloilan kirkon likeellä yhden, joka oli
sylen korkuinen ja osaksi hiekan ottamalla kaivettu, niin että ihmisen
pääkalloja sekä muita luita oli näkyvissä. Itsellemme ei kuitenkaan
sopinut kaivaa` taikka kaivattaa` niitä ja ottaa` niistä mitä, Ovatkin
ne oppineilta sel'itetyt olevan Wenäläisien vanhoja hautoja.
Jalkamatkallamme Tihvinasta Uuteen Ladogaan nä'imme Säsin ja Wolhovan
varsilla paljon sellaisia kukkulapäitä hautoja. Vanhan Ladogan vieressä
oli suurin, korkeampi nä'öltänsä kuin kylän kaksinkertaiset tuvat.
Uudesta Ladogasta läksimme Kanavata myöten Päähkinälinnaan ja
siitä Nevan höyryaluksella Pietariin kolmannen kerran. Nyt tapasimme
kaikki tavattavamme Pietarissa, Kirkkoherran Siréninkin, joka
ystävällisimmällä kohteliaisuudella piti meitä hyvillä vieraan varoilla
koko viikon, jonka nyt tulimme viipymään Pietarissa.
Valtaneuvokset Köppen ja Sjögren olivat nyt jo tulleet Pietariin.
Kävimme siis heidänkin luona. Valtaneuvos Köppen lahjoitti meille
paljon pieniä kirjoja kertoelevia sekä vierassyntyisistä kansoista
Wenäen maalla, että vanhan aikuisista hautakummuista. Niiden kirjojen
jälkeen löytyi vuonna 1843 Uuden Linnan (Novgorodin), Tverin ja rajalla
Jaroslavin läänissä 110,544 henkeä Karjalaisia, paitsi mitä sotamiehien
asutuksien alle kuuluu, ja ainoastansa neljässä[8] Tverin läänin
Kihlakunnassa 82,311 henkeä, jotka pian kaikki asuuvat yhdessä suuressa
ja toisessa ei paljoa pienemmässä piirissä, jotka ul'ottuuvat osaksi
kuhunkin neljään Kihlakuntaan. Siellä ja täällä on vielä joitakuita
pienempiä ryhmiä. Kaikki nä'imme niin varsin keveästi Herra Köppenin
toimittamalta väritetyltä kansalaiskartalta. Kuin nyt Wenäen Karjalassa
Kemin kihlakunnassa ei muka ole` muuta kuin 10,516 henkeä
(Wenäläisienkin kanssa miespuolisia vaan 8,175 henkeä), ja suurin osa
Kalevalasta on Kemin kihlakunnasta Vuokkiniemen ja Paanajärven
pitäjistä kerätty, niin kuinka paljoa parempi toivo eikö ole` saada`
lauluja Tverin Karjalaisilta, joita sen mukoma joukko enemmin on ja
vielä eteläisemmän taivaan alla, miksi eivät rakastane` enemmin
lauluja, kuin yhtäkin suuri joukko Karjalaisia Kemin alueella.
Ympäröidyt Venäläisiltä mahtaakin vanhat muistot olla` heillä sitä
paremmassa turvassa, kuin kansallisuudella on suurempi tarvis pitää`
puoliansa venäläisyyttä vastaan. On sekin etu, että ovat Wenäen
uskoisia, sillä niillä ovat laulut ainakin paremmin pysyneet kuin
Luteruksen uskosilla. Tapasimme mekin täällä nyt nykyisin Karjalaisen
sotamiehen eräästä paikasta Uuden Linnan läänistä, jossa myös on joukko
Karjalaisia kyliä. Hän muisti vielä suuren osan Kantelettaren
ensimäisen kirjan laulua 213. Hän oli kuitenkin sellaisesta paikasta,
jossa vähin luku Karjalaisia asuu, mitäs sitte pääjoukossa löytyy
lauluja.
Merkillistä on kuinka erinomaisen vakavasti uämät entisinä sota-aikoina
maastamme muutainneet Suomalaiset ovat pitäneet kielensä ja
kansallisuutensa. Kuinka vähässä ajassa eikö hävinnyt Frankilaisien
kieli samoin kuin Gallilaisienkin ja monen muun, jotka ehkä olivat
paljoa suuremmat kansat lu'ultansa kuin Tverin Suomalaiset. Tässä
nähdään kuinka oivallinen kieli paljoa helpommasti pysytteleksen
kansalla kuin huonommainen, ja kuinka sikäli kansakin on vakavampi
mikäli kieli. Tämä esimerkki Suomalaisien lujasta vakavuudesta saattaa
meitäkin turvallisemmalla uskalluksella luottamaan lujuuteemme.
Monet luuleevat Suomalaisia ennen asuneen Moskovaa ja Waldain mäkejä
myöten Wenäen maalla ja koko senmukoma joukko Suomalaisia Wenäläisien
jalkoihin hävinneen. Olemme mekin arvelleet, hautakumpujen Waldain
paikoilla olevan Suomalaisien, (katso` 3:nessa lehdessämme), mutta
Schubertin tarkat kartat keski- ja pohjais-Wenäen maasta eivät
paikkojen nimessä osoita` mitään jälkeä Suomalaisista edellä
mainituissa paikoissa. Näitä karttoja ostimme joukon Pietarissa ja
niiden kautta voipi nähdä`, mitä myöten Suomalaiset ennen olivat
levenneet Wenäen maalla, kuin sitä myöten aina jokien, ojien, järvien,
kylien ja muita nimiä löytyy Suomalaisia, joita toisissa paikoin taas
ei löydy`, ja Suomalaiset siis niihin paikkoihin asti eivät ole`
asuneet. Mitä olemme niistä kartoista saaneet tietää`, on että
Suomalaiset Laatokan meren etelä puolitse vaan rantamaata myöten ovat
kulkeneet länteen päin, sillä Laatukasta etelään päin ei Suomalaisia
nimiä löydy` enemmin kuin parin kymmenen virstan päähän, paitsi
itäpuolella, jossa Suomalaiset nimet seuraavat Sääsin vesikuntaa. Yli
Tihvinan Kanavalinjan etelään päin eivät näy` Suomalaiset paljon
asuneen. Bieloseron paikoilla ja siitä etelään päin asuivat ennen
Wessit, ja paikojen nimet osoittaavat tämän kansan olleen melkein
erilaisen Suomalaisista, luullaksemme enemmin Syräniläisien,
Tscheremissien, Mordvinien taikka muiden niiden kansojen sukua. Näyttää
Wessien ja sukukansojen ennen asuneen lavealta Wenäellä Wolhovan
varrella ja Umenjärvellä sekä Wladimirin läänissä toisappäin. Sellaisia
vierastapaisia nimiä löytyy Bieloserosta etäälle itään ja itä
eteläänkin päin, mutta Suomalaisia nimiä tavataan se'assa aina Mologan
ja Wolgan virroille asti. Erinomattain valtaavat ne Nishnei Novgorodin
paikkuvilta lähtein Kasaniin päin, jolla välillä niitä tavataan Wolgan
eteläpuolellakin. Tältä kohdalta itäpohjasiin sekä pohjasiin päin
löytyy aina ko'olta Suomalaisia nimiä, erinomattain niissä paikoin,
joista Tohtor Castrénkin 1844 vuoden aikakautisessa kirjassa _Suomi_
nimiä lu'ettelee. Vahvistukseksi lauseellemme 3:nessa lehdessämme
"Wienan Suomalaisien ei olleen Savolaisia mutta Karjalaisia", jota
4:nessäkin lehdessä todistetaan, kelpaa sanoa` että Arhangelskin
lähillä on vähäinen oja nimeltä Kor'elskaja, jonka suulla kylä nimeltä
Korela.
Schubertin karttoja ei vielä ole` maille Wienan jo'elta ja Kasanin
kaupungista itään päin, jonka tähden niistä paikoista ei ole` voitu
tarpeeksi nimiä saada`[8] Tverin läänissä on 12 kihlakuntaa. Suomen
maassakin olisi nimien tarkkaaminen suureksi hyödyksi, joka jo arvataan
siitäkin kuin Suomalaisilta nyt asutuissa paikoissa paljon löytyy
nimiä, joilla kielessämme ei ole` mitään merkitystä, mutta jotka aivan
usein tavataan pohjais Wenäellä sellaisissakin paikoin, joissa muutoin
on vähän taikka ei ensinkään Suomalaisia nimiä. Eikös mahtane`
Lappalaisia taikka kukaties Hiisiä ennen asuneen molemmissa paikoissa
ja sellaiset nimet kuuluneen heidän kieleensä. Kuin ken ensin tutkisi,
miten laajalta Lappalaisia nimiä Suomessa löytyy, niin olisi jo suuri
paikka siinä asiassa tehty. Antaavatpa nimet monet kielenkin puolesta
yhtä ja toista etua. Nimistäpä olemme nyt jo tulleet siihen selkoon,
että tiedämme mitä tietä Suomalaiset tänne` tullessansa pitivät ja että
Wenäläisien suuret kukistukset Keski-Wenäellä vanhaan aikaan eivät
kohdanneetkaan varsinaisia Suomalaisia, kuin paljon luullaan, senkun
korkeimmakseen niiden heimokansoja. Ilmenjärveä kutsutaan usein
kirjoissamme "Ilmajärveksi", kuin olisi sillä suomalainen nimi, mutta
sen järven ympärillä ei ole` tavattu suomalaisia nimiä tilamaillakaan.
Sama nimi sekä siitä tehtyjä löytyy idempänä useinkin; lieneekö se
Wessin kieltä. Niin ei tarvitse` luulla, että entiset suomalaiset nimet
olisivat niistä ja monista muistakin paikoista kadonneet pois, sillä
joka paikassa löytyy muukalaisia nimiä eli ei Wenäen kielisiä, jotka
osoittaavat, mikä kansa missäkin ennen Wenäläisiä asui.
Tsuutilaisien muinaisuudet jäivät meiltä tutkimatta, kuin sanottiin
niissä ei olevan tarpeellista selkoa. Oli muitakin syitä esteenä. Muita
Pietarin kuuluisuuksia kävimme monta katsomassa, ihaelemassa ja
ihmettelemässä. Ei vähemmin mainio oli se varsin hyvätahtoinen
avullisuus, jolla moni meitä niissä kuin muissa tiloissa kohteli.
Suomalaista ja isänmaallista mieltä havaitsimme Pietarin puolella
olevan enemmin kuin monessa paikassa Suomessa itsessä. Jo vuosia
takaperin oli Pietarissa Suomalainen Kirjallisuuden Seura aivan
syntymäisillänsä; kokouksia pitivät jo ja asetukset olivat tehdyt;
Suomalaista Sanomalehteä olisi ruvettu kohta antamaan, mutta tuumat
tulivat estetyiksi. Suomen koulu tekee paljon kunniata Suomen
seurakunnan papistolle ja esimiehille. Tähän asti on ainoastansa poikia
pidetty, mutta tulevana kesänä on aikomus saada` tyttöjenkin koulu
toimeen.
Asiamme Pietarissa hyvin toimitettuamme läksimme jalkasin
Walkisaarelle[9] hyvän ystävämme Schröderin luokse. Siinä iloisen illan
ja aamun vietettyämme, ajoimme edelleen kotihin päin. Wiipurissa
viivyimme päivän paraan lumisateen aikana Kanavan kirjoittajan Herran
Maamittarin Harenin luona ja tänne Helsinkiin kerkisimme viimeiseltä ja
siihen se matka loppui.