Olin orjana Wirossa,
Käin Wirossa käskyläisnä,
Otin otrat palkastani,
Kaurat kau'an oltuani,
5 Kylwin otrat Ruotsin maahan,
Wiskasin Wiron sar'alle,
Wiron pellon pientareelle.
Menin kohta katsomahan,
Kahden, kolmen yön perästä,
10 Wiiden, kuuden wiimestänsä.
Oli miun oino otrassani,
Sinisarwi saaressani;
Otin oinon toin kotihin,
Panin oinon karsinahan,
15 Syötin oinon, juotin oinon,
Oinon kyllällä pitelin,
Otin oinon päästä sarwen,
wein sarwen sepän pajahan.
"Seppueni selwueni,
20 Taitawa takojaseni!
Ta'oit eilen, ta'oit ennen,
Ta'oʿ nyt tänäkin päänä,
Ta'oʿ minulle kanteloinen,
Mill' mä soittelen sodassa,
25 Alla linnan liirettellen."
"Minkä luinen kanteloinen"?
"Oinon luinen kanteloinen."
Takoi seppä taksutteli,
Tietäjäinen tiksutteli,
30 Takoi miulle kanteloisen.
Uupui kantta kanteloinen.
Läksin kantta etsimähän,
Löysin suolta suuren koiwun,
Niityltä niwerän koiwun,
35 Te'in tuost' kannen kanteleehen.
Uupui kannel kahta kieltä,
Yhtä kieltä reunimmaista,
Toista kieltä keskimäistä.
Läksin kieltä etsimähän,
40 Menin tietä pikkaraisen,
Tuli neito wastahani,
Al'oin neidolta kyselläʿ:
"Annas neito tukkiasi,
Hilpiöitä hiuksiasi,"
45 Neito wasten wastaeli:
"Mihis miun on tukkiani,
Hilpiöitä hiuksiani?"
"Uupui kannel kahta kieltä."
"Kuta kieltä kannel uupui"?
50 "Uupui kieltä reunimmaista,
Sekä toista keskimäistä."
Antoi neito tukkiansa,
Hilpiöita hiuksiansa;
Sai tuo kannel walmeheksi.
55 Wein mä kanteleen kadulle;
Soitti yksi, soitti toinen,
Ei ilolle milläkäänä.
Wein mä kanteleen tupahan;
Soittiit nuoret, soittiit wanhat,
60 Soittiit miehet naimattomat,
Soittiit nainehet urohot,
Ei ilolle millekäänä.
Sokea sopessa istui
Itse wanha Wäinämöinen,
65 Sokea sopesta lausui,
Nurkasta wähänäkönen:
"Tuokaas tänne kanteloinen
Sormille uron sokean,
Näpille wähänäkösen."
70 Se sitte somasti soitti,
Kuin sokea soitteleepi,
Soitti kuin sormikintahalla,
Laski kuin lapikkahalla.
Kaikki kansa kuunteleepi,
75 Kuin sokea soitteleepi.
Mit' oli miehiä tuwassa,
Ne kaikki hatuttapäin,
Mit' oli akkoja tuwassa,
Ne kaikki käsi pos'ella,
80 Mit' oli poikia tuwassa,
Ne kaikki wesissä silmin,
Mit' oli tyttöjä tuwassa,
Ne oli maassa polwillansa,
Kanteloista kuunteleewat,
85 Soittoa uron sokean;
Se siitte somasti soitti,
Kuin sokea soitteleepi,
Soitti kuin sormikintahalla,
Laski kuin lapikkahalla.
90 Matosetkin maanalaiset
Mullalla muhotteleiwat,
Kanteloista kuunnellessa;
Soittoa uron sokean.
Jäniksetkin juoksewaiset,
95 Kynsilleen kykisteleiwät,
Kanteloa kuulemahan,
Soittoa uron sokean.
Kalasetkin kaikellaiset
Rannalle rakenteleiwat,
100 Lintusetkin lentäwäiset
Oksille ojenteleiwat,
Warwuille warusteleiwat,
Kanteloista kuulemahan.
Mik' oli metsässä eläwä
105 Kykistyypi kynsillensä.
Susi juoksi suuret metsät,
Karhu kankahat samosi;
Susi särki suuren päänsä,
Karhu kankean nis'ansa,
110 Järwen jäätä juostessansa,
Iljentä hypätessänsä,
Kanteloista kuulemahan,
Soittoa poj'an sokean.
Se sitte somasti soitti,
115 Kuin sokea soitteleepi,
Soitti kuin sormikintahalla,
Laski kuin lapikkahalla.