Pääskyläinen päiwä lintu,
Yö lintu lepakko lintu
Lenteli kesäsen päiwän,
Sykysyisen yön pimeän,
5 Etsi maata ma'ataksensa,
Lehtoa lewätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa;
Löynnyt ei maata ma'ataksensa,
10 Lehtoa lewätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.
Lensi suurelle mä'elle,
Korkealle kukkulalle;
15 Näki laiwasen merellä,
Punamaston purjehtiwan,
Lensi laiwan portahalle,
Laiwan keulalle kemahti,
Waloi waskisen pesosen,
20 Muni kultaisen munasen.
Toi Jumala suuren tuulen
Lännen kolkalta lähetti,
Laiwa kaatui kallellensa,
Sysähysi syrjällensä.
25 Muna wierähti wetehen,
Pesä pyörähti perästä
Meren mustahan mutahan,
Sakean sawen sekahan.
Tuohon saari siunahusi,
30 Nuori nurmi saaren päälle,
Nuori neito nurmen päälle;
Tuota käiwät kaikk' kosissa,
Käiwät pipit, käiwät papit,
Käiwät howin hoikat herrat,
35 Käiwät Narwan nappisaksat,
Eipä neiti nuoille mennyt.
Tulipa wiimen Nurmi Tuomas,
Otti neitosen rekehen,
Löipä ohjalla oritta,
40 Helmiruoskalla hewoista;
Hepo juoksi tie helisi,
Kangas kultainen kulisi,
Reki rautainen ramisi,
Wemmel piukki pihlajainen,
45 Ulwoit ukset Uuden[1] Linnan
Winkuit Wiipurin weräjät,
Tuota neittä wietäessä,
Kulta'a kul'ettaessa.
[1] Itä ja pohjais Suomessa e pidä' d lu'ettamankaan taikka esim.
uuden, jouda pitää lu'ettaman: uuen joua' j.n.e. Siksi onkin d niin
pieneksi tehty. Hämeen paikoilla lu'etaan se omalla äänellänsä taikka
l-ksi ja r-ksi, esim. uulen, uuren, joulan, jouran j.n.e. Peräti toinen
kuin d on t ja aina äänensä pitäwä.